���ʵ���

Autammeko helpoiten ihmistä, joka muistuttaa meitä eniten? näyttämällä koehenkilöille My sister’s keeper -elokuvaa, antamalla koehenkilöille moraalikysymyksen pohdittavaksi ja mittaamalla samalla heidän aivojensa prosessointia toiminnallisella magneettikuvauksella.

Tutkimukseen osallistui 30 naista, joille näytettiin elokuvasta 25 minuuttiin kutistettua pätkää, havainnoiden elokuvaa eri kysymysten valossa. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti siihen, miten eri tavoin koehenkilöt suhtautuivat moraaliseen ristiriitatilanteeseen, missä toinen siskoista kieltäytyy luovuttamasta elintä syöpään sairastuneelle siskolleen. Elokuvan aluksi tutkijat kertoivat koehenkilöille, että elokuvan siskokset olivat joko biologisia sisaruksia tai nuoremman siskon tulleen adoptoiduksi perheeseen jo vauvana.

Tutkimuksessa löytyi merkittävä ristiriita siinä, mitä koehenkilöt itse sanoivat moraalikysymyksestä ajattelevansa ja mitä heidän aivoissaan oikeasti tapahtui. 90 prosenttia koehenkilöistä vastasi, että geneettisellä sisaruudella ei ole heille merkitystä verrattuna tilanteeseen, jossa toinen siskoista oli adoptoitu perheeseen vastasyntyneenä. Magneettikuvaus osoitti kuitenkin merkittäviä eroja aivotoiminnassa näiden kahden tilanteen välillä.

”Vaikutus aivotoimintaan oli hämmentävän suuri, kun kerroimme erosta sisarusten geneettisessä perimässä. Aivot näkevät nämä kaksi tilannetta hyvin eri tavalla”, sanoo tutkija Mareike Bacha-Trams Aalto-yliopistosta.

Geneettisen sidoksen moninaiset vaikutukset

Kun katsojat ajattelivat elokuvan siskojen olevan geneettistä sukua keskenään, heidän välillään oli huomattavaa korrelaatiota aivosaaressa eli insulassa, pihtipoimussa, keski- ja lateraalisessa etuotsalohkossa, ylemmällä ohimolohkolla ja ylemmällä päälaenlohkolla tapahtuvissa reaktioissa. Nämä alueet säätelevät muun muassa moraalia ja tunteita sekä päätöksentekoa.

Tutkimuksen perusteella voidaankin olettaa, että koehenkilöiden moraaliset odotukset ovat yhteneväisemmät silloin, kun kyseessä ovat geneettisesti toisilleen sukua olevat sisaret.
Samoja koehenkilöitä pyydettiin myös valitsemaan, kenet tai keitä he mieluiten pelastaisivat kriisialueelta. Sisko, paras ystävä ja tuntemattomia ihmisiä asetettiin erilaisiin kokoonpanoihin, ja yli 90 prosenttia kertoi mieluiten pelastavansa sisarensa. Paras ystävä seurasi heti sisaren kintereillä. Reaktioajat pitenivät esimerkiksi tilanteessa, jossa piti valita, pelastaako sisarensa vai ystävänsä ja hänen lisäkseen neljä tuntematonta henkilöä.

”Tutkimuksella on merkitystä sosiaalisen neurotieteen alalla, kun halutaan tietää, miten ihmiset havainnoivat erilaisia tilanteita ja kahden toisilleen läheisen ihmisen välistä vuorovaikutusta. Tämä voi herättää keskustelua myös silloin, kun yhteiskunnallisessa päätöksenteossa syntyy skandaaleja sukulaisten suosimisesta”, kuvailee professori Iiro Jääskeläinen.

Mareike Bacha-Tramsin ja Iiro Jääskeläisen lisäksi tutkijakaartiin kuuluivat Enrico Glerean, Juha Lahnakoski, Elisa Ryyppö, Mikko Sams ja Dunbarin luvusta tunnettu Oxfordin yliopiston professori Robin Dunbar.

Artikkeli:

������ä�پ���ٴDz�:
Iiro Jääskeläinen
professori
Aalto-yliopisto
iiro.jaaskelainen@aalto.fi
puh. 050 560 9503