ÄûÃʵ¼º½

Professori Jaana Vapaavuori, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin funktionaalisia eli toiminnallisia materiaaleja. Tällaiset materiaalit reagoivat johonkin ulkoiseen ärsykkeeseen. Olen eniten perehtynyt valoon reagoiviin materiaaleihin. Fysiikan ja kemian perustutkimus on minusta kiinnostavinta, mutta jos ajatellaan toiminnallisten materiaalien mahdollisia sovelluksia, niin valossa liikkuvista materiaaleista voitaisiin tehdä esimerkiksi kauko-ohjattavia, patterittomia robotteja.

Valossa liikkuvien materiaalien lisäksi olen viime aikoina kehittänyt myös muita valoon reagoivia materiaaleja, kuten uusia komponentteja aurinkokennoihin. Mutta eniten minua kiehtovat materiaalitieteen peruskysymykset.

Miten sinusta tuli tutkija?

En nuorena ajatellut lainkaan tähtääväni tutkijaksi. Olin pitkään keskittynyt nykytanssiin ja ajattelin siitä jopa ammattia itselleni. Lukion jälkeen piti kuitenkin tehdä valinta tanssin ja luonnontieteiden välillä, jotka minua myös kiinnostivat. Olin kiinnostunut kaikista luonnontieteistä ja etenkin kemian ja fysiikan välimaastossa olevista aiheista. Järkisyistä ja vanhempien ihmisten neuvojen perusteella valitsin luonnontieteet, mutta tanssi on kulkenut aina vahvasti mukanani. Opiskeluaikoina vedin kahdeksan miesfyysikon tanssiryhmää ja tanssin itse edelleen. Minusta olisi mahtavaa voida yhdistää nämä kaksi asiaa ja esimerkiksi suunnitella jonkinlaisia aktiivisia ja toiminnallisia komponentteja tanssijoiden pukuihin tai esityksiin.

Mitkä ovat urasi kohokohtia?

En osaa nimetä mitään yksittäistä kohokohtaa. Olen tietysti tyytyväinen tietyistä julkaisuista tai jonkin uuden näkökulman tuomisesta tieteen kentälle. Mutta kyllä urani suurimpia kohokohtia ovat olleet hetket, jolloin olen oivaltanut jotakin uutta.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Tietynlainen sitkeys. Pitää myös kestää keskeneräisyyttä ja turhautumista, sillä tutkimustyö ei synnytä oivalluksia ja tuloksia joka päivä. Epävarmuuden kestoa tarvitaan urarakenteen ja tutkimusrahoituksen suhteen. Epävarmuudesta huolimatta pitää pystyä keskittymään tutkimustyöhön.

Tutkimusmaailmassa tarvitaan diversiteettiä. En itse koe olevani stereotyyppinen tutkija ja toivonkin olevani hyvä roolimalli nuoremmille tutkijoille. Erilaisille persoonille on tilaa ja tarvetta.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Olisi hienoa, jos pystyisin vaikuttamaan suuriin yhteiskunnalliseen haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen. Tähän ei kukaan pysty yksin, mutta haluaisin omalla työlläni olla mukana kehittämässä asioita parempaan suuntaan.

Aalto-yliopisto on monialaisuutensa vuoksi todella kiinnostava työyhteisö, ja odotankin, että pääsisin tekemään yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista suunnitella yhdessä taiteilijoiden kanssa pukuja tanssijoille liikkeeseen reagoivista materiaaleista, vaikkapa kankaasta, joka venyessään vaihtaisi väriä.