Aalto-yliopiston tutkijat ovat selvittäneet 27:ään eri rakkauden lajiin liittyviä tunnekokemuksia ja muodostaneet niiden perusteella kehokarttoja, joista selviää missä rakkaus tuntuu. Tutkittuja rakkauden lajeja olivat muun muassa romanttinen ja seksuaalinen rakkaus, vanhemman rakkaus, sekä rakkaus ystäviä, tuntemattomia ihmisiä, luontoa, Jumalaa ja itseä kohtaan. Tulosten perusteella tutkitut rakkauden lajit muodostavat jatkumon vahvemmista heikommin koettuihin rakkauden lajeihin. Tulokset on äskettäin julkaistu .
”Huomionarvoista, joskaan ei kovin yllättävää, oli se, että läheisiin ihmissuhteisiin liittyvät rakkauden lajit ovat keskenään samankaltaisia ja voimakkaimmin koettuja”, sanoo tutkimusta koordinoinut filosofi-tutkija Pärttyli Rinne, joka tutkimuksessa erityisesti keskittyi koeasetelman käsitteelliseen suunnitteluun ja taustoittamiseen.
Tutkimuksen käynnistivät yhdessä Rinne ja emeritusprofessori Mikko Sams. Väitöskirjatutkija Mikke Tavast vastasi datan analysoimisesta, ja tutkija Enrico Glerean kehitti tutkimusmenetelmiä. Ne olivat samankaltaisia kuin , jota veti nykyisin Turun yliopistossa professorina toimiva Lauri Nummenmaa.
”Tunteiden kehokartoissa ei eritelty rakkauden käsitettä. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme rakkautta hienojakoisemmin ja tarkemmin”, Rinne sanoo.
Filosofina Rinne ajattelee, että jos puhutaan rakkaudesta, on hyvä täsmentää, mistä puhutaan. Rakkaus on kulttuurisesti ja käsitteellisesti hyvin moniulotteinen ilmiö, eikä se käsitä vain ydinaluetta eli romanttista rakkautta tai rakkautta lapsiin.
Tutkimus jakautui kolmeen verkossa tehtävään osioon, joihin osallistui satoja suomalaisia. He olivat painotetusti nuoria korkeakoulussa opiskelevia naisia, koska he vastasivat kyselyyn innokkaimmin.
Ensimmäisessä tehtävässä vastaajat värittivät kehosilhuettia siltä kohdalta, missä tietty rakkauden laji tuntuu. Toisessa tehtävässä selvitettiin rakkauden lajin tuntumista kehossa ja mielessä, sen miellyttävyyttä ja yhdistämistä kosketukseen. Viimeisessä tehtävässä selvitettiin, miten läheisiksi vastaajat kokivat eri rakkauden lajit keskenään.
”Henkilöiden välinen rakkaus jakautuu seksuaaliseen ja ei-seksuaaliseen henkilöiden väliseen rakkauteen. Keskenään erityisen läheisiksi koetaan sellaiset rakkauden lajit, joihin liittyy seksuaalinen tai romanttinen ulottuvuus”, Rinne sanoo.
”Kiinnostavaa oli myös se, että tunteen kehollisen ja mentaalisen voimakkuuden sekä tunteen miellyttävyyden välillä löytyi vahva korrelaatio. Mitä voimakkaammin joku rakkauden lajeista tuntuu kehossa, sitä voimakkaammin se tuntuu mielessä ja sitä miellyttävämpi se myös on”, Rinne lisää.
Rakkauden kehokarttojen perusteella kaikki rakkauden lajit tuntuvat vahvasti pään alueella. Järkeilevätkö suomalaiset rakkauden?
”Pohdimme tätä tutkimuksen keskusteluosiossa. Kun siirrytään vahvemmin koetuista rakkauden lajeista heikommin koettuihin, rinnan alueen tuntemukset heikkenevät. Voi olla, että esimerkiksi rakkaus tuntemattomia ihmisiä tai viisautta kohtaan yhdistetään kognitiiviseen prosessiin. Voi myös olla, että kyse on pään alueella olevista miellyttävistä tuntemuksista. Tätä pitäisi tutkia lisää”, Rinne kertoo.
Rinne muistuttaa myös, että rakkaudessa on kulttuurieroja ja tarkasteltavaan ihmisryhmään liittyvät demografiset muuttujat liittyvät rakkauden kokemiseen.
”Jos sama tutkimus tehtäisiin erittäin uskonnollisessa yhteisössä, rakkaus Jumalaan voisi olla kaikista voimakkaimmin koettu rakkaus. Vastaavasti, jos tutkimukseen osallistuneet henkilöt olisivat parisuhteessa olevia vanhempia, kuten aivotutkimushankkeessamme, rakkaus lapsia kohtaan voisi olla voimakkain rakkauden lajeista”, sanoo Rinne.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Koneen säätiö, Suomen Akatemia sekä Emil Aaltosen säätiö.
Voit ladata alkuperäisen kuvan (huomaathan samalla ohjeet kuvan käytöstä).
Pärttyli Rinne
Tutkija
parttyli.rinne@aalto.fi
puh. 0403690019
"Ilman vakituista virkaa olevat akateemiset ihmiset kokevat epävarmuutta ja stressiä, joka liittyy etupäässä taloudelliseen haurauteen. Se ei ole vain minun kokemukseni."
"Olli Lounasmaan mukaan tiedon puolittumismatka on kymmenen metriä: mitä kauempana olet toisesta tutkijasta, sitä vähemmän syntyy yllättäviä keskusteluja ja virkistävimmät tiedejuorut jäävät kuulematta. Tässä olisi ajattelemista etätyöläisillekin."
