Kampus maaperäparannusten kokeilualustana
Kasvillisuus ja maaperä ovat toisiinsa suhteessa oleva kokonaisuus. Lierot, sukkulamadot, orgaaninen aines ja muut eliöt huolehtivat maaperän mikrobiologisesta tasapainosta. Maaperän pH-arvo, ravinteiden keskinäinen tasapaino, orgaanisen aineksen määrä sekä maaperän rakeisuus määrittelevät luonnon elinympäristöissä sen, minkälaista kasvilajistoa maaperä tukee. Tämä vaikuttaa siihen, millaiset lajit voittavat kilpailun elintilasta maaperän ollessa karu ja vähäravinteinen, tai toisaalta multava ja runsasravinteinen.
Kasviyhdyskunnat ovat usein sidoksissa ympäröivään puustoon ja se määrittelee aluskasvillisuuden lajistoa. Esimerkiksi kampuksen pähkinäpensaat tuottavat ravinteikasta lehtomultaa, ja niiden juuristossa viihtyy usein vaatelias lehtolajisto. Männyt taas kertovat kasvupaikan niukemmasta ravinnetasosta. Niiden juuristoalueille on tyypillistä kunttakasvillisuus sekä kasvillisuus, joka on sopeutunut vähäiseen ravinne- ja vesitasapainoon.
Kampuksella esimerkkejä karuista elinympäristöistä ovat Marsion vähäravinteinen luonnonkasviniitty, Dipolin edustan kotimaisista luonnonkasvien taimista ja siemenkylvöistä perustetut paahde-elinympäristöt sekä Otakaari 1:n atriumin sisäpihan kasvillisuus. Alusta-paviljongin ympäröivä metsä ja muu kasvilajisto taas kertoo lehtoisesta maaperästä.
Maaperän mikrobiologinen verkosto kierrättää ravinteita kasvien käyttöön. Ravinteiden tulee olla kasvien käytössä olevassa muodossa, jotta kasviyhdyskunnat pärjäävät äärevissä ilmasto-olosuhteissa. Kasvit siis tarvitsevat terveen ja toimintakykyisen maaperän saadakseen sopivassa muodossa olevia ravinteita, ja toisaalta terveen maaperän vedenpidätyskyky ehkäisee hulevesien pintavalumaa.
Kokeiluja Amfin alueella
Maaperän toimintaedellytyksiä voidaan parantaa useilla menetelmillä, joita on kampuksella kokeiltu muun muassa Amfin alueen perennaistutuksilla. Amfilla maaperän kasvukuntoa on turvattu kolmella eri koemenetelmällä: kompostilietesumutuksilla kasvien lehdistölle, komposti jossa pintakatteena pitkälle maatunut puukate sekä maaperäymppäyksellä. Koealojen ja verrokkialojen avulla on tarkoitus muodostaa kuva siitä, mikä toimi olisi tehokkain myös muualla olevien kasvualustojen kunnostustoimina. Tulokset tutkimuksellisella otteella kunnostetuista kasvualustoista on saatu käyttöön syksyn 2025 aikana.
Mikrobiologinen analyysi, tuloksia
Biohiili ja mykorritsa kunnostusmenetelminä
Kampuksella on käytetty myös muita spontaaneja maaperän kunnostusmenetelmiä, joiden tulosten seuranta on visuaaliseen havainnointiin perustuvaa. Menetelmänä on ollut esimerkiksi biohiililisäys kasvualustassa. Biohiili sitoo hiiltä maaperään ja vapauttaa ravinteita kasvien käyttöön hitaasti pitkällä aikavälillä. Biohiili myös muodostaa mikrobeille laajan kasvupinta-alan. Esimerkiksi Alusta-paviljongissa ja sen kasviyhdyskunnan maaperässä on käytetty biohiiltä.
Terve mikrobisto ja lierot takaavat maaperän terveen toiminnan ja kuohkean ja ravinteikkaan maan, jossa kasvit saavat käyttöönsä ravinteita ja juuristoalue pysyy ilmastoituna lierojen kaivamien onkaloiden vuoksi. Lierot myös lannoittavat ulosteellaan maaperää ja kasvit saavat sen kautta käyttöönsä ravinteita.
Spontaanien kunnostustoimien kokeilussa on paikoin ollut myös mykorritsa-sienirihmasto, joka toimii symbioosissa kasvin juuriston kanssa. Mykorritsa saa kasvilta hiilihydraatteja ja vastineeksi se antaa kasville ravinteita. Tällöin kasvit pystyvät hyödyntämään maaperän ravinteita tehokkaammin sekä maaperän ja kasvien vedenpidätyskyky toimii paremmin.
Tämä on erityisen tärkeää nykyään, kun ilmasto-olosuhteet muuttuvat yhä äärimmäisemmiksi: toisaalta koetaan pitkäkestoisia kuivia kausia, ja toisaalta taas voimakkaita saderyöppyjä, jolloin heikosti toimiva maaperä ei kykene pitämään vettä ja ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin maaperää köyhdyttäen. Lehti- ja havupuilla on omat sienijuurisysteeminsä, joten mykorritsan hyödyntämisessä on tärkeää ymmärtää ja soveltaa oikeita toimenpiteitä.