���ʵ���

3.1. Tunteet kestävyyden opetuksessa

Kestävyysaiheisen kurssin johdantoluennolla opettaja kertoo faktoja ilmastonmuutoksesta ja esittää tulevaisuuskuvia maailmasta vuonna 2050. Opiskelijat istuvat hiljaa paikoillaan. Osa vilkuilee puhelintaan, muutama ryystää kahviaan ja jotkut vaikuttavat tekevän muistiinpanoja. Takarivissä muutama opiskelija kuiskii toisilleen. Kukaan ei kommentoi aihetta sanallakaan. Opettaja alkaa miettiä, ovatko opiskelijat edes kiinnostuneita aiheesta. Myöhemmin opiskelijoiden luentopäiväkirjat paljastavat seuraavanlaisia ajatuksia: 

“Vuoden 2050 toivoton maailma herätti paljon ahdistusta. En tunne ketään kurssilta ja jäin miettimään, olenko ainoa, jota kurssin sisältö masentaa.”

“En voi kuin ihmetellä, miten lehtorit käsittelevät niin karmivia faktoja päivittäin ja puhuvat, kuin asia ei koskisi heitä. Minulla on vielä paljon opittavaa ennen kuin voin päästää irti näin vahvoista tunteista.”

”Kurssi olisi voinut olla todella inspiroiva, mutta omalla kohdallani se synnytti riittämättömyyden tunteita. Kurssilla korostettiin, että meillä on mahdollisuus ratkaista nämä ongelmat lähitulevaisuudessa. Onko meillä muutakaan vaihtoehtoa? Me joko ratkaisemme ongelman tai kaikki on mennyttä, enkä selviä aina edes omista ongelmistani!”

Miksi tunteet ovat tärkeä tekijä kestävyydestä (kestämättömyydestä) keskusteltaessa ja korkeakoulutuksessa?  

Edeltävä esimerkki on kuvitteellinen, mutta se pohjautuu opintopsykologi Sanni Saarimäen niin Aallon opiskelijoiden kuin opettajien välisiin tapaamisiin ja syväluotaviin keskusteluihin. Kun kohtaamme uusia, suuria tai monimutkaisia haasteita, kuten ilmastokriisi (tai monikriisi), voimme kokea esimerkiksi pelon, ahdistuksen, häkeltyneisyyden sekä riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteita. Nämä niin sanotut �⳾��ä��������ö�ٳܲԳٱ��� liittyvät ympäristö-, ilmasto- ja luontohuoliin. Jos näitä tunteita hyödyntää tehokkaasti, ne voivat tuottaa voimaa toimintaan. Jos tunteista tulee ylivoimaisia, eikä kokija tunne voivansa vaikuttaa tilanteeseen, ne voivat johtaa pysähtymiseen. Tapamme käsitellä – tai välttää – haastavia tunteita voi vaikuttaa oppimiseen, luovuuteen ja motivaatioon kehittää ja osallistua kestävyyshaasteiden ratkaisuihin. 

Tunteilla on ylipäätään merkittävä vaikutus meihin, ja niillä on tarkoituksensa. Tunteet ovat lähtöisin evoluutiosta, ja ne vaikuttavat persoonaamme, sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä ajatuksiimme ja toimintaamme. 

Ympäristötunteet eivät välttämättä ilmene päivittäisessä yliopistoarjessa; ne voivat pysyä piilossa, kiehua hiljalleen pinnan alla ja odottaa otollista heikkouden hetkeä ilmaantumiseen. Kestämättömyyteen liittyvät tunteet ovat kuitenkin yleisiä, universaaleja ja inhimillisiä, eikä kenenkään pitäisi joutua käsittelemään niitä yksin. Saarimäen kokemuksien mukaan monet yliopisto-opiskelijat toivovat löytävänsä paikan, jossa reflektoida suhdettaan kestävyyshaasteisiin ja pohtia tulevaisuuttaan näennäisen synkän ja epäoikeudenmukaisen maailmankuvan keskellä. Opiskelijat pohtivat myös, mahdollistaako heidän valitsemansa ala todellisuudessa merkittävän vaikutuksen tekemisen ja riittääkö heidän taitonsa, tietonsa ja voimansa näiden mittavien haasteiden päihittämiseen.

Maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan 59 prosenttia vastaajista on erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta, kun taas 84 prosenttia ilmoitti olevan vähintään jokseenkin huolissaan. Lisäksi 75 prosenttia pelkää tulevaisuutta ja 45 prosenttia ilmoitti asialla olevan negatiivisia vaikutuksia päivittäiseen suorituskykyyn (). Tutkimukseen osallistui 10 000 16–25-vuotiasta nuorta kymmenestä eri maasta. Suomessa sekä ilmastoahdistusta että ilmastotoivoa kokevat henkilöt käyvät todennäköisemmin ilmastotoimiin (Sangervo, 2020, ).

Jos emme kykene tai tahdo kohdata kestävyyshaasteita, voimme reagoida monella eri tavalla. Voimme kieltää ongelmien olemassaolon, vähätellä niiden tärkeyttä tai syyttää viestintuojaa, joka kiinnittää huomiomme ongelmiin. Lisäksi voimme tarkoituksella vältellä kestävyysaiheita, harhauttaa itseämme muilla aktiviteeteilla ja addiktioilla tai ottaa sosiaalista etäisyyttä. Voimme kyynistyä, mikä johtaa meidät ajattelemaan, ettei panoksellamme ole merkitystä. Lisäksi pelko tai ylitsepääsemätön huoli voi vallata monet meistä, jolloin jähmetymme paikoillemme. Tästä huolimatta emme voi poistaa näistä asioista mielistämme. Vaikka toiminta voi auttaa, osa voi kuluttaa itseään liikaa menemällä omien taitojensa tai resurssiensa yli. Voimme reagoida myös pakkomielteisyydellä ja -käytöksellä, liiallisella syyllisen etsinnällä ja tuomitsemisella sekä purkaa tunteitamme toisiin. Äärimmäisissä tapauksissa yksilöt voivat sortua (itse)tuhoisiin ajatuksiin ja käytösmalleihin.

Etenkin opiskelijoilla on tärkeää olla riittävästi resursseja ilmastotunteiden käsittelyyn, sillä he pyrkivät ymmärtämään rooliaan näiden haasteiden ratkaisijoina. Ilmastotunteilla on keskeinen merkitys, sillä ne toimivat viestinviejinä, matkakumppaneina ja muutoksen voimana. On luonnollista kokea pelon ja ahdistuksen tunteita eksistentiaalisten uhkien edessä. Yhtä luonnollista on kokea iloa, kunnioitusta ja rakkautta ihmisten ja luonnon välisistä suhteista. Niin mukavat kuin vaikeatkin tunteet ovat tärkeitä: ne viestivät ja korostavat yhteyksiämme. Tiettyjen tunteiden poistamisen sijaan meidän tulisi hyväksyä ne osaksi yhteistä matkaamme. Haavoittuvaisuuden hyväksyminen ja tunteiden jakamien voi vaalia suhteita. Toimintaa pidetään usein ahdistumisen vastalääkkeenä, mutta suhde voi olla sitäkin tehokkaampi lääke.

Kysymyksiä: seuraavat kysymykset voivat tukea opiskelijoiden tunteiden huomioimista opetuksessa

• Millaisia ajatuksia, tunteita ja kehon reaktioita sinä tai opiskelijasi voitte kokea ympäristökriisien, luontokadon, saasteiden ym. vuoksi?
  • Mitkä tunteet ovat helpompia tai vaikeampia huomata, nimetä tai käsitellä? Miksi?
  • Miten omat ilmastotunteesi voivat vaikuttaa opiskelijoihisi ja päinvastoin?
• Millaisissa tilanteissa ilmastotunteet ovat ilmenneet työssäsi, opinnoissa, vapaaehtoistoiminnassa, arjessa tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa?
• Miten muut ovat reagoineet ilmastotunteisiin?
• Mitkä strategiat auttavat sinua ja muita käsittelemään, pärjäämään ja hyödyntämään ympäristötunteita? Miten voit auttaa itseäsi tai muita käsittelemään vaikeita ympäristötunteita? 

Työkaluja opettajille

Pysähtyminen ja itsemme sekä ympäristömme havainnointi on avaintekijä tunnetaitojen kehitykselle. On tärkeää tarjota sekä opettajille että opiskelijoille faktatietoa maailmamme tilanteesta ja hyväksyä sen herättämät tunteet. Kulttuurissa, jossa hyväksytään epävarmuus ja tietämättömyys, vaalitaan oppimisympäristöä, jossa erehtyminen on olennainen osa prosessia. On kuitenkin huomioitava, että tunteiden jakaminen ja vaikeista teemoista puhuminen vaatii turvallisen ympäristön. Turvallisen tilan luominen opiskelijoille on tärkeää, jotta he voivat avaa ajatuksiaan, oppia ja kasvaa ympäristötunteidensa pohjalta.

Tunnetaitoihin kuuluu omien tunteidemme, reaktioidemme ja peruslaatuisten olettamuksien tunnistaminen sekä faktojen erottaminen omista tulkinnoistamme. Lisäksi tunnetaitoihin liittyy epävarmuuden käsittelyyn tarvittavat taidot ja ”kaksitasoisen näkemyksen” tai ambivalenssin kehitys. Tiedostettu läsnäolo ja myötätunto itseä ja toisia kohtaan ovat myös kriittisen tärkeitä. Omien arvojen selventäminen on tärkeä tekijä etenkin kestävyysopintojensa alussa oleville opiskelijoille, mutta myös meille opettajille. Kysymys kuuluukin: ”miksi teet näin? Merkitseekö se sinulle jotain?” Kun käymme toimeen arvojemme työstämiseksi ja perustamme toimintamme näille arvoille – omia rajojamme koetellen – luomme pohjan myöhemmälle henkilökohtaiselle kasvulle.

Tunteita tukevan ympäristön olennaiset tekijät – niin yliopistossa kuin sen ulkopuolellakin – sisältävät myös arkirutiinien luomisen ja palautumisen. Omien rajojen tunnistaminen – ja suojelu – ei ole aina helppoa, etenkään haastavissa tilanteissa. Lisäksi me kaikki – niin opettajat kuin opiskelijatkin – tarvitsemme yhteistyötä, yhteisöllisyyttä, jakamista ja suhteita toisiin ihmisiin ja luontoon. Tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn tasapainottaminen märehtimisen välttämisellä ei ole aina helppoa, mutta merkittävien keskustelujen käyminen kollegoiden tai vertaisten kanssa voi auttaa merkittävästi tasapainon löytämisessä ja ylläpitämisessä.

Kysymyksiä kollegoiden väliseen reflektioon: Mikä helpottaa tai vaikeuttaa kestävyyshaasteisiin liittyvien haastavien tunteiden ja emootioiden kohtaamista? Millaisia ”työvälineitä” sinulta löytyy opettajan rooliin? Millaisia työvälineitä korkeakouluopettajien pitäisi kehittää tai oppia tulevaisuudessa? Millaista tukea tarvitset työvälineiden tehokkaaseen hyödyntämiseen?

Jatkoa ajatellen:

��ä��ٱ���:

Sources: 

• Young People's Voices on Climate Anxiety, Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon:
• Julia Sangervo (2020):   

Materials: 

• (Panu Pihkala’s blog)
• (Climate anxiety report, 2019)
• (Tunne ry – Känsla rf. provides possibilities for groups and individuals to process eco-emotions and thoughts in Finland, in Finnish, English and Swedish)
• (Materials mainly in Finnish, but also some in English and Swedish)
• An extensive collection of the best resources out there, in English:
• - a guided process to becoming more engaged, both in action and emotion
•  
   

3.2. Opetuskirjasto

Tehokas kestävyyskasvatus yhdistää näkökulmia useilta eri aloilta, hyödyntää systeemistä ajattelua ja tuo teorian kestävyyshaasteisiin, muun muassa ongelmalähtöisen oppimisen kautta. Opiskelijat toimivat aktiivisina yhteisluojina, pohtivat arvoja ja etiikkaa sekä kehittävät yhteistyö-, viestintä- ja toteutustaitoja. Kestävyys on integroitu opetussuunnitelmiin ja sitä mallintaa myös oppilaitos itse. Hyviä käytänteitä kestävyysosaamisen opetuksessa voi lukea artikkelista (2021).

Alla olemme koonneet joitakin esimerkkejä hyvistä käytännöistä kestävyyden integroimiseksi opetukseen Aalto-yliopistossa.

1. Parhaat vinkit poikkitieteellisen sivuaineen kehittämiseen

2. Professor Jukka Suomela about how to integrate sustainability in the curricula in Computer Science

   Senior Lecturer Kirsi Yliniemi on using board games in teaching chemistry

   Professor Jaan Prax about how to teach systems thinking at the Department of Electronics and Nanoengineering

3. Kestävyys muotoilun opetuksessa Aallossa | Aalto-yliopisto
4. Kestävyyden integrointi liiketoiminnan opetukseen | Aalto-yliopisto
5. Sustainable Global Technologies (SDG) Programme