ÄûÃʵ¼º½

Väitöskirjan nimi: Ambivalence, dialogue, representation – Polyphonic approach to urban planning

³Õä¾±³Ù³Ù±ð±ô¾±Âáä: Eveliina Harsia-Mikkola
³Õ²¹²õ³Ù²¹±¹Ã¤¾±³Ù³ÙäÂáä: Yliopistonlehtori Antti Wallin, Tampereen yliopisto
Kustos: Professori Marketta Kyttä, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, rakennetun ympäristön laitos 

Mitä moniäänisyys tarkoittaa kaupunkisuunnittelussa ja millaisia käytäntöjä sen toteuttaminen edellyttää?

Suomessa on koko 2000-luvun ajan ollut kunnianhimoinen lainsäädäntö, joka edellyttää osallistuvaa kaupunkisuunnittelua. Silti osalliset eivät koe voivansa vaikuttaa suunnittelun tuloksiin. Väitöskirja tarkastelee tätä jännitettä moniäänisyyden käsitteen avulla.

Moniäänisyys (polyfonia) tarkoittaa esitystapaa, jossa erilaiset, myös keskenään ristiriitaiset äänet ja tietoisuudet ovat samanaikaisesti läsnä ja vuorovaikutuksessa, mutta säilyvät itsenäisinä. Niitä ei soviteta yhdeksi näkemykseksi, vaan ambivalenssi ja jännitteet pidetään näkyvissä. Tekijyys on jaettua: kertomus rakentuu rinnakkaisten äänten kohtaamisena, ei yhden äänen hallitsemana. Moniäänisyys on keskeinen demokraattisen kulttuurin käsite ja periaate: lupaus aidosta dialogista, jossa jokainen on mukana sekä toimijana että kirjoittajana niissä kertomuksissa, joita yhteiskunta kertoo itsestään ja tulevaisuudestaan. Tutkimus kysyy, mitä tämä merkitsee kaupunkisuunnittelussa, millaisia käytäntöjä moniäänisyyden toteuttaminen edellyttää ja mitä seurauksia sillä on demokraattiselle kulttuurille.

Kolmen tapaustutkimuksen avulla analysoidaan, miten asukkaiden kokemukset ja näkökulmat välittyvät – tai jäävät välittymättä – suunnitelmiin. Sipoon Nikkilässä tutkittiin kulttuuriympäristöjen arvottamista, Helsingin Kontulassa maahanmuuttajataustaisten yrittäjien osallistumista paikallisaktivismin kautta ja Espoon Viiskorvessa dialogisen prosessin rakentamista monimenetelmäisen osallistumisen avulla.

Tulokset osoittavat, että moniäänisyys ei ole vain teoreettinen ihanne, vaan käytännöllinen väline, jonka avulla voidaan tunnistaa suunnittelun katvealueita ja tarkastella, miten toimijuudet, esitykset ja dialogi rakentuvat. Moniäänisyyden avulla voidaan paljastaa, miksi osallistuminen jää usein muodolliseksi, ja samalla avata mahdollisuuksia demokraattisemman suunnittelukulttuurin kehittämiselle.

Avainsanat: moniäänisyys, ambivalenssi, dialogi, representaatio, kaupunkisuunnittelu, suunnittelukäytännöt, kansalaisten osallistuminen, demokraattinen kulttuuri

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 7 päivää ennen väitöstä):  

Yhteystiedot: eveliina.harsia@aalto.fi;