ÄûÃʵ¼º½

Rivi valkoisia ja beigejä vaatteita puisilla henkareilla valkoisessa vaatetelineessä.

Radikaalia läpinäkyvyyttä

Vaateteollisuuden toimitus- ja arvoketjuja ei ole suunniteltu läpinäkyviksi mutta paine asian muuttamiseksi kasvaa.

Kustannustehokkuus ohjaa tekstiili-, vaatetus- ja muotiteollisuutta, ja monet alan toimijat etsivät halvinta mahdollista ratkaisua. Tämä lähestymistapa on tehnyt alasta hyvin pirstaloituneen. Kangas kudotaan yhdessä paikassa, värjätään toisessa, ommellaan kolmannessa ja myydään neljännessä paikassa. Samalla syntyy jätettä, päästöjä ja epäinhimillisiä työoloja.

Paine alaa kohtaan on kuitenkin kasvussa: kuluttajat haluavat tietää, missä ja miten heidän ostamansa tuotteet on valmistettu. He palkitsevat vastuullisesti ja läpinäkyvästi toimivia yrityksiä ja boikotoivat epäeettisiksi miellettyjä brändejä. Samaan aikaan kansalaisjärjestöt ja aktivistit painostavat lisäämään avoimuutta, sijoittajat investoivat harkitusti ja sääntely-ympäristö muuttuu tiukemmaksi. Yritysten on otettava suurempi vastuu siitä, mitä niiden toimitus- ja arvoketjuissa tapahtuu. Tietoa pitää jakaa avoimesti.

Luotettavan tiedon puute on kuitenkin edelleen suuri ongelma. Vaikka brändi yrittäisi parhaansa, sen voi olla hyvin vaikea saada riittävästi tietoa raaka-aineiden alkuperästä, tuotantolaitosten olosuhteista ja valmistusprosesseissa käytetyistä kemikaaleista. Miten navigoida vaateteollisuuden vaikeilla vesillä?

Myymälän esittelyssä farkkuja ja jeggingsejä eri tyyleissä ja väreissä, merkitty 'Skinny' ja 'Jeggings'.
Lähikuva tummansinisestä denimkankaasta, jossa on teksturoitu kuvio.
Tiedemies valkoisessa laboratoriotakissa ja suojalaseissa säätää laitteita laboratoriossa.

´³Ã„³¢´³±õ°Õ·¡°Õ°Õijճ۳۳§

Kaksi tutkijaa laboratoriotakeissa työskentelee tietokoneella, pöydällä tieteellisiä laitteita.
Kädet asettavat harmaata kangaspalaa, jossa on punaisia merkintöjä, koneen alle valkoiselle pinnalle.

Aalto-yliopisto ja VTT kehittävät yhdessä tekstiilituotteille erilaisia, yksilöllisiä tunnisteita. Yksi prototyyppi on digitaalinen tunniste, jota ei voi nähdä paljain silmin mutta joka luetaan ultraviolettivalolla tai hyperspektrikuvantamisella. Tunniste lisätään kuituun, lankaan tai tekstiileihin, jolloin jokaisen vaate-erän tai jopa jokaisen yksittäisen vaatteen jäljitettävyystiedot ovat käytettävissä.

Digitaalisen tunnisteen avulla voidaan seurata käytettyjen materiaalien alkuperää sekä eri kemiallisia prosesseja ja valmistusvaiheita. Kun nämä tiedot saadaan kerättyä yhteen paikkaan, on helpompi laskea tuotteen ympäristövaikutukset. Sen jälkeen on mahdollista muuttaa tuotantotapaa kestävämpään suuntaan.

Tunnisteelle voi tietenkin ladata mitä tahansa tietoja. Pystyisimmekö siis tulevaisuudessa luomaan vaatteiden kierrätystä varten panttipalautusjärjestelmän — samaan tapaan kuin nykyinen pullojen kierrätys? Tai voisivatko vaatteiden tuottajat saada lisäpalkkiota vaatteidensa jälleenmyynnistä tai vuokrauksesta, mikä kannustaisi heitä tuottamaan laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita?

Ehkäpä me vaatteiden käyttäjät alamme arkistoida tietoa vaatteisiimme? Jos niiden on tarkoitus olla pitkäikäisiä ja siirtyä aina uusille käyttäjille, voisimme jakaa ainakin vaatteen hoito-, pesu- ja korjaushistoriaa mutta miksei myös tarinoita siitä, miten rakkaimmat vaatteemme ovat meitä palvelleet?

VTT:n järjestelmällä voidaan lukea digitunnisteen tiedot. Kuvat: kuvakaappauksia FINIXin tuottamasta videosta.

Lähikuva useista beigestä kankaasta tehdyistä rullista, joissa näkyy rispaantuneita reunoja ja monimutkaisia taitoksia.

ELINKAARITIEDON HALLINTA

Kollaasi erilaisista sinisistä farkkukankaista, joissa on rispaantuneet reunat ja näkyvät ompeleet.

Aalto-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu työstävät yhdessä digitaalista työkalua, jonka avulla muotibrändit voivat saada paremman näkymän toimitusketjuunsa. Tämä auttaa heitä jäljitettävyyden toteuttamisessa.

Nykyisin erityisesti vaatteiden tuotantoketjun alkupään tiedot jäävät helposti puutteellisiksi, keräämättä tai epätarkoiksi. Siksi tutkimushankkeessa kannustetaan yrityksiä jakamaan mahdollisimman paljon tarkkoja tietoja. Yritykset voivat ladata digitaaliseen työkaluun kuvia ja tietoja tuotantolaitoksista, kemiallisista prosesseista, materiaalien alkuperästä ja kestävyyssertifioinneista.

Kun datan määrä kasvaa ja käyttäjät ovat päässeet yhteisymmärrykseen tietojen jakamista koskevista periaatteista, yritykset voivat oppia toistensa käytännöistä ja parantaa oman toimintansa avoimuutta.

Perinteisesti yritykset ovat pelänneet, että paljastamalla liikaa tietoa ne heikentävät kilpailuetuaan tai altistavat itsensä kritiikille. Tämä ajattelutapa on nyt muuttumassa. Koska avoimuuden lisäämistä vaaditaan yhä useammalta taholta, yritykset etsivät tehokkaita ja koko alalle yhtenäisiä tapoja saada parempaa näkyvyyttä omiin toimitusketjuihin. Tämä työ on itsessään tärkeää, mutta parhaimmillaan parempi ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista voi myös johtaa uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin.

Kuvat: Shutterstock
Videot: FINIX