Vaatekaapin detox-kuuri
Voisimmeko oppia rakastamaan haaleita, ajan saatossa muuttuvia biovärejä?
Tekstiili-, vaatetus- ja muotiteollisuus käyttää tuhansia kemikaaleja valmistusprosessiensa eri vaiheissa. Torjunta-aineita, mikromuoveja, väriaineita ja tahrankestäviä pinnoitteita riittää....
Vaikka kirkkaat värit ovatkin ihania ja vaikuttavat harmittomilta, ne ovat itse asiassa yksi vaatteiden haitallisimmista ominaisuuksista. Teollisessa värjäyksessä käytetään myrkyllisiä kemikaaleja, ja prosessi on myös erittäin vesi- ja energiaintensiivinen. Erityisesti puuvillan värjäyksessä kangas tai lanka on pestävä yhä uudelleen ja uudelleen kuumassa vedessä, jolloin syntyy valtavia määriä jätevettä.
Rikkaat maat ovat ulkoistaneet myrkyllisen muotibisneksen kehittyviin maihin, joissa vaatetusalan työntekijöillä ei ole riittävää työsuojelua. Sakea ja myrkyllinen kangasvärikeitto saastuttaa paikallisia vesistöjä. Ei kuitenkaan kannata luulla, että ongelmat rajoittuvat "sinne jonnekin". Myrkylliset kemikaalit nimittäin kuljetetaan suoraan meille uusien T-paitojemme ja farkkujemme mukana. Se on varsinaista vaatekarmaa!
Yksi BioColour-tutkijoista on Julia Lohmann. Hän tutkii merilevien esteettisiä, toiminnallisia ja filosofisia ulottuvuuksia. Hänen installaationsa ja työpajansa, kuten kuvassa oleva Hidaka Ohmu -paviljonki, kannustavat ilmastotoimiin ja auttavat ihmisiä näkemään luonnon kauneuden, monipuolisuuden ja haurauden. Kuvat: Mikko Raskinen & Alberte Holmø Bojesen.
BIOCOLOUR
BioColour on monitieteinen hanke, jossa tutkitaan myrkyttömiä ja biohajoavia väriaineita. Niitä voidaan valmistaa tietyistä kasveista, puupohjaisista materiaaleista kuten ligniinistä ja jopa sienistä, homeista ja muista mikrobeista. Tavoitteena on löytää synteettisille tekstiiliväreille kestäviä ja eettisiä vaihtoehtoja.
Väreillä on kuitenkin myös kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuutensa. Jos halutaan vähentää muodin ympäristövaikutuksia, on kyseenalaistettava värien kirkkaus ja voimakkuus. Voisimmeko yhdessä luoda uudenlaisen estetiikan, jossa arvostetaan luonnollisesti tuotettuja värejä? Nämä ovat haalistuvia ja ajan myötä muuttuvia. Voisiko bioväripaletista tulla houkutteleva? Voisiko hailakka läpikuultavuus olla uusi cool?
Kuvat:
Pääkuva: Shimmering Wood, Glitter-tossu, Noora Yau ja Konrad Klockars. Kuva: Kalle Kataila
Toinen laaja kuva: Luonnonmateriaalien ja -värien eri sävyjä: bioväreillä värjätty merilevä. Kuva: The Department of Seaweed
Kolmas laaja kuva: Biovärjättyä merilevää esillä World Economic Forum 2020 -tapahtumassa Davosissa. Kuva: World Economic Forum 2020
Muotisuunnittelija ja Aallon alumni Maria Korkeila näyttää miten luonnonväreillä värjätään kotona.
LUONNONINDIGO
Sininen on luonnossa harvinainen väri ja sininen väriaine on historiallisesti ollut kallis ylellisyystuote. Sitä on perinteisesti saatu trooppisista indigokasveista. Suomessa kasvaa kuitenkin kotoperäinen ±¹Ã¤°ù¾±³¾´Ç°ù²õ¾±²Ô°ì´Ç, joka tuottaa myrkytöntä sinistä väriainetta.
Euroopassa valmistettiin tekstiilivärejä värimorsingosta vuosisatojen ajan. Mutta kun synteettinen indigo keksittiin 1800-luvun lopulla, tämän ikivanhan kasvivärin viljely, jalostus ja käyttö loppuivat lähes kokonaan. Nykyään morsinkoa voidaan viljellä laajamittaisesti ja käyttää teollisissa tekstiilien värjäysprosesseissa. Se on yksi esimerkki siitä, miten uudet tai uusvanhat viljelykasvit voivat antaa uutta pontta maataloudelle.
Luonnonvärit eivät ole yhtä vakaita kuin synteettiset värit, ja bioväreillä on taipumus muuttua ajan myötä. Yhtenäisen sinisen sijaan ±¹Ã¤°ù¾±³¾´Ç°ù²õ¾±²Ô°ì´Çvärjäyksen tuloksena voi siis olla vaikkapa kaksikymmentä eri indigon sävyä!
Kuvat:
Pääkuvat: Design Arttu Åfeldt ja Kirsi Niinimäki. Kuva: Eeva Suorlahti / Design Essi Karell. Kuva: Eeva Suorlahti
Pienet kuvat:
Jokapoika ja Unikko -paidat on värjätty värimorsingolla (Isatis Tinctoria). ³Û³ó³Ù±ð¾±²õ³Ù²âöhankkeessa mukana olivat BioColour, Aalto-yliopiston professori Kirsi Niinimäki, Marimekko ja Natural Indigo Finland. Kuvat: Marimekko
SHIMMERING WOOD
Kiiltävät ja kimaltelevat asiat ovat aina kiehtoneet ihmisiä, mutta hohtava glitter valmistetaan myrkyllisistä pigmenteistä, muovipohjaisista materiaaleista tai metallikalvoista. Nämä kaikki kuormittavat ympäristöä.
Luonnossa esiintyy kuitenkin kirkkaita ja hohtavia värejä, esimerkiksi riikinkukon höyhenissä tai perhosen siivissä. Nämä ovat niin kutsuttuja rakenteellisia värejä. Kun valo osuu mikroskooppisen pieniin rakenteisiin, silmämme havaitsevat voimakkaita värejä ja kimallusta.
Aalto-yliopiston muotoilija Noora Yau ja materiaalitutkija Konrad Klockars ovat tutkineet Structural Colour Studiossaan luonnon omien rakenteellisten väriaineiden ominaisuuksia. Shimmering Wood on heidän myrkytön rakennevärinsä, joka on valmistettu puusta. Prosessissa hyödynnetään nanoselluloosaa, joka syntyy halkaisemalla ja pilkkomalla puun sisältämää selluloosaa nanokokoon.
Tuloksena on "puuglitter", joka siis syntyy valon ja materiaalin fyysisen rakenteen avulla ilman kemiallisia yhdisteitä. Puukimalletta on testattu metallin, muovin, puun ja kankaan pinnoittamiseen.
Kuvat:
Pääkuvat: Puuglitteriä puulla. Kuva: Esa Naukkarinen / Shimmering Wood -näytteitä. Kuva: Valeria Azovskaya
Pienet kuvat:
Puuglitterillä voidaan pinnoittaa tekstiiliä. The Structural Colour Studio teki yhteistyötä designer Anna Semin kanssa.