Hypähtelevä katse voi paljastaa lapsen ADHD:n, osoitti virtuaalitodellisuuspelillä tehty tutkimus
ADHD:ta eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä esiintyy noin kuudella prosentilla maailman lapsista. Tutkijat ovat kymmeniä vuosia yrittäneet löytää objektiivisia menetelmiä ADHD-oireiden mittaamiseksi, mutta diagnoosi tehdään kuitenkin edelleen kyselyiden, haastattelun ja havainnoinnin perusteella. Erityisesti tytöillä ADHD:n tunnistaminen on vaikeaa. Vanhemmat ja opettajat havaitsevat herkemmin käyttäytymisongelmat kuin oppimiseen vaikuttavat tarkkaamattomuuspulmat, kuten haasteet kuuntelemisessa ja toiminnan organisoimisessa.
Vanhempien oma tilanne voi myös vaikuttaa havainnointiin ja näin diagnoosin luotettavuuteen.
Nyt tutkijat ovat osoittaneet, että virtuaalitodellisuuspeliä pelaavien lasten silmänliikkeillä on selvä yhteys ADHD-oireiden ja näköjärjestelmän kehityksen kanssa. Jo aikaisemmin tutkijat osoittivat, että virtuaalitodellisuuspelin avulla voidaan tehokkaasti arvioida monimuotoisia yksilöllisiä piirteitä lasten ADHD-oireilussa.
”Seurasimme tutkimuksessa lasten luontaisia silmänliikkeitä, kun he suorittivat erilaisia tehtäviä virtuaalitodellisuuspelissä. ADHD-lasten katse pysähtyi pidempään erilaisiin kohteisiin ympäristössä, ja heidän katseensa hypähteli nopeammin ja useammin tehtävän kohteesta toiseen. Tämä ennakoi viivettä näköjärjestelmän kehityksessä ja muita lapsia heikompaa tiedonkäsittelyä”, sanoo väitöskirjatutkija Liya Merzon Aalto-yliopistosta.
Tutkimukseen osallistui 37 lasta, joilla on diagnosoitu ADHD ja lisäksi verrokkiryhmässä 36 lasta. He pelasivat kahta eri virtuaalitodellisuuspeliä. Tutkimusta varten kehitetty, lasten arkielämän tilanteita simuloiva EPELI osoittautui paljon tarkemmaksi ADHD-oireiden erottelussa kuin Shoot the Target -niminen virtuaalitodellisuuspeli, jossa pelaajan pitää etsiä ympäristössä olevia esineitä ja osua niihin katseella mahdollisimman nopeasti.
Tutkimushanketta johtava Aalto-yliopiston akatemiatutkija Juha Salmitaival kertoo, että pelin vahvuus ADHD-diagnoosin tukena on sen motivoivuus.
”Paitsi että tutkimuksessa kehitetään uutta objektiivista teknologiaa ADHD-oireiden arvioimiseksi, lapset myös kokevat pelaamisen paljon kiinnostavammaksi kuin tavanomaiset neuropsykologiset testitehtävät”.
Aallosta tutkimuksessa on mukana myös vanhempi yliopistonlehtori Linda Henriksson, joka on pitkään tutkinut näkötiedon käsittelyä aivoissa ja sen laskennallista mallintamista.
”Näen virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet kiinnostavina, koska sitä hyödyntämällä voidaan tarkkaan kontrolloida mitä ärsykemaailmassa tapahtuu ja samanaikaisesti kuitenkin kerätä tietoa käyttäytymisestä luonnollisessa tilanteessa”, Henriksson sanoo.
Hampaiden pesua häiriötekijöillä
Salmitaival on ideoinut EPELI-virtuaalipelin yhdessä Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Erik Seesjärven ja Åbo Akademin psykologian professori Matti Laineen kanssa. Seesjärvi työskentelee myös HUSin kliinisenä neuropsykologina. Tällä hetkellä EPELIä voivat käyttää HUS-lastenneurologialla ja -psykiatrialla työskentelevät neuropsykologit.
”Halukkailla on mahdollisuus soveltaa EPELIä kliinisen työn apuna. Kokemukset ovat olleet varsin positiivisia. Kaikki ensimmäisen pilottijakson jälkeen palautekyselyyn vastanneet neuropsykologit arvioivat hyötyvänsä työssään virtuaalitodellisuuspohjaisista menetelmistä”, Seesjärvi sanoo.
EPELI-virtuaalipelin kehitystä on johtanut teknillisestä fysiikasta ja kvanttihilamalleista väitellyt Aallon alumni Topi Siro Peili Vision Oy:stä.
”Pelissä simuloidaan arkielämää ja annetaan lista tehtäviä, kuten hampaiden harjaus ja banaanin syöminen. Pelaajan pitää muistaa suorittaa ne samalla, kun ympäristössä on häiriötekijöitä, kuten päällä oleva televisio. Peli mittaa kaiken: kuinka paljon lapsi klikkailee ohjaimia ja kuinka tehokkaasti hän suorittaa annetut tehtävät. Tehokkuus korreloi parhaiten arjen toimintakyvyn kanssa, jossa ADHD-potilailla on usein haasteita”, Siro sanoo.
Motivaatiota kuntoutukseen
Oireiden arvioinnin lisäksi pelaamista voidaan käyttää myös ADHD-kuntoutuksen apuna.
”Haluamme kehittää pelillistämiseen perustuvaa digitaalista hoitomuotoa, jonka avulla ADHD-diagnoosin saaneet lapset voivat innostua tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi. Yhdysvalloissa on jo ADHD-kuntoutukseen hyväksytty peli”, kertoo Salmitaival.
Kuntoutusmahdollisuuksia tutkivassa osahankkeessa on mukana myös Oulun yliopisto.
Tutkijat ovat jo löytäneet EPELIlle muita mahdollisia sovellusalueita. Sen avulla voidaan esimerkiksi arvioida arjen haasteita autismikirjolla olevilla henkilöillä, joilla on usein vaikeuksia toiminnan suunnitelmallisuudessa tai joustavuudessa. Peliä voitaisiin soveltaa myös traumojen, kielellisten haasteiden, aikuisten ADHD:n ja aivoinfarktiin liittyvien oireiden arvioinnissa.
Ikääntyneiden kohdalla pelin avulla voitaisiin arvioida lähimuistin heikentymisen vaikutusta arjen askareisiin.
”۳ٱٲökumppanimme Genevessä tutkivat ikääntymiseen liittyviä sairauksia. Keskeisiä näköpiirissä olevia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi Parkinsonin ja Alzheimerin tautien varhaisten kognitiivisten oireiden tunnistaminen”, Salmitaival sanoo.
Tutkijoiden tukena on , joka on Aalto-vetoinen virtuaaliteknologioihin erikoistunut hanke. EPELI-tutkimusta ovat rahoittaneet muun muassa Suomen Akatemia, Aalto Brain Centre ja lukuisat säätiöt.
äپٴDz:
Artikkeli:
Lue lisää uutisia
Tutkijat kytkivät lähes ikiliikkuvan aikakiteen ensimmäistä kertaa ulkoiseen värähtelijään – voi kasvattaa kvanttitietokoneiden laskentatehoa
Aikakide on moninkertaisesti pitkäikäisempi kuin muut kvanttijärjestelmät, joten sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kvanttitietokoneiden laskentatehon sekä mittauslaitteistojen tarkkuuden kasvattamiseen.
Esittelyssä Qi Chen: Luotettava tekoäly tarvitsee algoritmeja, jotka selviävät yllätyksistä
Tekoälyn kehittäjien on keskityttävä sovellusten turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, sillä ne liittyvät suoraan yhteiskuntien luottamukseen ja tasa-arvoon, sanoo tutkija Qi Chen.
Tekoälyn ja ihmisen erimielisyys on tutkijalle jännä arvoitus
Francesco Croce tutkii multimodaalisia perustamalleja, erityisesti niiden hyökkäyksensietokykyä.