Mikroroska on haaste jätevedenpuhdistamoille
Suomen ympäristökeskuksen tutkijan, FM Julia Talvitien väitöskirja osoittaa, että suomalaiset jätevedenpuhdistamot toimivat pääasiassa hyvin myös mikroroskan puhdistajina. Läpimitaltaan yli 20 mikrometrin kokoisesta mikroroskasta suurin osa, noin 99 %, saadaan poistettua tavallisilla käytössä olevilla puhdistusmenetelmillä.
”Vesistöihin asti pääsevä prosentti voi silti olla ympäristön kuormituksen kannalta merkittävä asia, koska puhdistamoiden kautta kulkee jätevettä suuri määrä”, Julia Talvitie toteaa.
Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Mikroroskat ja erityisesti mikromuovit ovat viime aikoina saaneet yhä suurempaa huomiota ympäristöongelmana. Mikroroskia päätyy ympäristöön useista eri lähteistä, esimerkiksi liikenteestä, tekstiileistä ja kosmetiikasta.
Yhdeksi vesistöihin kulkeutuvan mikroroskan merkittäväksi reitiksi on epäilty jätevedenpuhdistamoita, sillä nykyisiä puhdistustekniikoita ei ole suunniteltu erityisesti mikroroskien poistoon. Kuitenkin siitä, kuinka hyvin jätevedenpuhdistamot todellisuudessa poistavat mikroroskia ja kuinka paljon mikroroskaa päätyy vesistöihin jätevesien mukana, on tiedetty hyvin vähän.
Kuormitusta voidaan vähentää uusilla tekniikoilla
Puhdistetusta jätevedestä löytyy mikroroskia, kuten mikroskooppisen pieniä tekstiilikuituja ja kosmetiikassa käytettyjä muovirakeita. Talvitie arvioi tutkimuksessaan, että Suomen luonnonvesiin kulkeutuu jätevesien mukana vuosittain noin 480 miljardia mikromuovikappaletta.
Kuormitusta voitaisiin vähentää huomattavasti soveltamalla jätevedenpuhdistamoilla uusimpia puhdistusmenetelmiä. Tutkimuksen mukaan perinteisesti puhdistetusta jätevedestä voidaan poistaa mikroroskia erilaisten kehittyneempien jälkikäsittelyiden avulla.
Tehokkaimmaksi osoittautui membraanisuodatustekniikkaan perustuva membraanibioreaktori, joka poisti lähes kaikki mikroroskat (99,9 %). Myös hiekkasuodatin, flotaatio ja kiekkosuodatin poistivat mikroroskaa tehokkaasti.
Itämeren simpukoissa tekstiilikuituja
Väitöstyössä tarkasteltiin myös mikroroskien esiintymistä jätevesiä vastaanottavassa vesiympäristössä. Itämeren sinisimpukoissa havaittiin jätevesiä vastaanottavalla merialueella lukumääräisesti enemmän mikroroskia kuin verrokkialueella. Simpukoista löytyneet mikroroskat olivat yleisimmin tekstiilikuituja. Havaitut korkeammat mikroroskamäärät voivat johtua jätevedenpuhdistamoiden kuormituksesta, mutta kaikkia mahdollisia mikroroskan lähteitä ja reittejä ei pystytty sulkemaan tutkimuksessa pois.
”Tarvitsemme edelleen lisää tietoa myös muista mahdollisista mikroroskan lähteistä ja reiteistä, jotta toimenpiteet voitaisiin kohdistaa järkevästi ja oikein”, sanoo Julia Talvitie.
SYKEn merikeskuksessa tutkijana työskentelevän FM Julia Talvitien väitös aiheesta Wastewater treatment plants as pathways of microlitter to the aquatic environment (Jätevedenpuhdistamot mikroroskan kulkureittinä vesistöihin) tarkastetaan .
äپٴᲹ:
Tutkija Julia Talvitie, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 295 251 328, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Lue lisää uutisia
Tutkimusaineiston julkaiseminen tutkimusartikkeleiden yhteydessä
Tieteelliset lehdet vaativat enenevässä määrin ns. tutkimusdatan saatavuuslausuntoja (data availability statements). Ne sisältävät tiedot siitä, mitä dataa on saatavilla, mistä se löytyy ja datan mahdolliset käyttöehdot.
Kuka julkaisee avoimet julkaisumme?
Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat suosivat julkaisemista suurten kustantajien kirjoittajamaksullisissa avoimissa lehdissä. Kirjoittajille maksuttomissa avoimissa lehdissä kustantajana on usein yliopisto tai tieteellinen seura.
Markus Joutsela: “Pakkaus on alihyödynnetty media, käyttöliittymä ja kokemuksellinen elementti”
Minä väitän -sarjassamme lehtori ja tutkija Markus Joutsela tarkastelee, miten käyttäjälähtöinen suunnittelu voi muuttaa tavan, jolla pakkauksia tehdään ja koetaan.