���ʵ���

Talouden ensiapukurssin jälkimmäinen tilaisuus järjestettiin torstaina 24.9. Valkoisessa salissa Helsingin keskustassa. Koronakriisin takia alkujaan Taloudenpuolustuskurssiksi aiottua tilaisuutta kutsuttiin Talouden ensiapukurssiksi ja se järjestettiin verkossa ilman paikalle kutsuttua kutsuvierasyleisöä.

Tilaisuudessa keskusteltiin siitä, miksi Suomi tarvitsee rajuja rakenneuudistuksia ja mitkä muutokset pitää tehdä ensimmäiseksi. Aalto University Executive Education (Aalto EE) ja Helsingin Sanomat ovat järjestäneet Taloudenpuolustuskurssin vuodesta 2015 lähtien, joten tämä oli jo kuudes kerta. �۳�ٱ𾱲��ٲ�ökumppanina oli K-ryhmä.

Tilaisuudessa avauspuheenvuoron pitänyt Aalto University Executive Educationin (Aalto EE) toimitusjohtaja, Kauppakorkeakoulun markkinoinnin Professor of Practice Pekka Mattila pohti, mitä me voimme ja haluamme odottaa tulevaisuudelta. ”Meneillään on terveyskriisi ja sen rinnalla talouskriisi. Moni päätöksentekijä tekee valintoja näiden kahden välillä. Selviytyminen alkaa olla yrityksille tuttua. Moni suuryritys teki ennakoivia toimia jo tammi-helmikuussa nähtyään, mitä heidän Aasian toiminnoissaan tapahtui.”

”Selviytyminen on monissa yrityksissä jo opittu, mutta nyt pitää miettiä, miten liikkua eteenpäin. Tulee päättää, miten jakaa huomiota ja panoksia lyhyen pelin ja pitkän marssin välillä. Pitkä marssi ei saa jäädä päivittäisen lyhyen pelin jalkoihin, koska lopulta pitkä marssi ratkaisee tulevaisuuden. Haaste on strateginen ja taktinen, kuinka jakaa käytettävissä olevat resurssit oikein. Haaste on myös viestinnällinen, sillä on tärkeää osata kertoa sidosryhmille tarina, joka on uskottava ja sisältää lupauksen jostain tämänhetkistä paremmasta.”

Pekka Mattilan mukaan ketteryyttä on kolmea lajia: strategista, portfolio- ja operatiivista ketteryyttä. ”Strateginen ketteryys on kykyä huomata mahdollisuuksia ja tunnistaa riskit nopeammin ja paremmin kuin kilpailijat ja tehdä sen mukaan uusia liiketoimintasuunnitelmia. Portfolioketteryyden kohdalla tulee miettiä, minkälaisissa tuotelinjoissa, brändisalkuissa ja palveluissa kannattaa olla ja mistä kannattaa perääntyä.

Kolmas ketteryyden laji on operatiivinen ketteryys. Sillä tarkoitetaan sitä, miten hyvin onnistumme liikkumaan, jakamaan uudelleen voimavaroja markkinoiden vaatimusten mukaan. Tämä aika, korona-aika, testaa erityisesti operatiivisen ketteryyden tasoa. Yksi vaatimus operatiiviselle ketteryydelle on resurssijoustavuus eli miten yritys liikuttaa investointipanoksia ja henkilöresursseja eri tekemisiin. Dynaamiset, operatiivisesti ketterät yritykset ovat pitkällä tähtäimellä merkittävästi arvokkaampia omistajilleen kuin muut yritykset.”

”Moni organisaatio alkaa muistuttaa sipulia”

Moni organisaatio alkaa tulevaisuudessa muistuttaa enemmän ja enemmän sipulia, arvioi Pekka Mattila pohtiessaan organisaatioiden kerroksisuutta. ”Organisaatiossa on kova ydin, jossa ovat ne toiminnot, jotka halutaan hoitaa ehdottomasti itse. Ytimeen kuuluvat ne työntekijät, joiden osaaminen on lähes korvaamatonta, ja jotka halutaan ehdottomasti pitää yrityksen palkkalistoilla. Seuraavalla kehällä ovat erilaiset kumppanuus- ja neuvonantomallit. Nämä suhteet ovat usein hyvinkin pitkäaikaisia, ja me vs. he -ajattelu loistaa poissaolollaan, vaikkakin järjestely olisi konsulttipohjainen. Samaan aikaan nämä henkilöt voivat myydä osan panoksestaan jonnekin muualle. Keskikerros pohjautuu lujasti luottamukseen ja yhteistyöhön.”

”Uloimmalla kehällä ovat perinteinen alihankinta ja ulkoistus. Siellä tuulet voivat olla aika koviakin, toisinaan kilpailutetaan rankastikin, joskus sopimus irtisanotaan, ja kysyntähuipussa hinnat karkaavat. Tällaiseen sipulimalliin siirrytään jatkossa entistä useammin, jolloin osaavan eliitin, ytimen, on se sitten käsityöläisyyttä, asiantuntijatyötä tai johtamista, neuvotteluvoima kasvaa.”

Pekka Mattila päätti esitelmänsä todeten, että tulevaisuuden menestysyrityksen tulee onnistua palauttamaan merkityksen tuntu ja ajatus toivon mahdollisuudesta. ”Jos johto epäonnistuu tässä, näkymät siitä, että uusi nousu voisi alkaa, heikkenevät dramaattisesti. Onneksi vuotuisen Suuryritystutkimuksen mukaan miltei kolme neljästä suomalaisesta suuryrityksestä kokee yhdeksi tehtäväkseen myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisen. Se tuo merkityksen tuntua koko henkilöstölle.”

Tilaisuudessa kuultiin myös mm. elinkeinoministeri Mika Lintilän vastauksia yritysedustajien ja etu- ja palvelujärjestöjen edustajien kysymyksiin pandemian vaikutuksista eri toimialoihin ja siihen, miten valtio tukee yrityksiä niiden selviytymiseksi tässä kriisissä.

Tilaisuutta pystyi seuraamaan etänä hs.fi:ssä, Twitterissä keskustelua käytiin tunnisteella .

Teksti: Terhi Ollikainen