���ʵ���

Mikä oli tiesi arkkitehdiksi?

“Minulla ei ollut unelma-ammattia vielä lukiolaisenakaan, mutta olin silloin ja olen yhä kiinnostunut monenlaisista asioista. Olin kuullut, että arkkitehtuuria on kiva opiskella, joten hakeuduin alan opintoihin. Minulla oli innostava vuosikurssi, ja jo opintojen alkuvaiheessa inspiroiva professori Juhani Pallasmaa toi rajalliseen käsitykseeni arkkitehtuurista uusia kulmia. Alku oli niin kiinnostava, että jäin tälle tielle.”

Mikä toi sinut Aaltoon?

“Oikeastaan en ole koskaan lähtenyt täältä. Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa, ja heti valmistuttuani aloin opettaa arkkitehtuuria, ensin puuarkkitehtuuria ja myöhemmin arkkitehtuurin perusteita. Olen toiminut tuntiopettajana, lehtorina ja professorina, ja nykyään toimin lisäksi arkkitehtuurin laitoksen johtajana. 

Olen opiskellut, opettanut ja toiminut arkkitehtina ulkomailla, ja toimin edelleen laajasti kansainvälisellä kentällä – mutta toinen jalka on ollut aina täällä Aallossa. Opiskelin vuoden Paris-Belleville arkkitehtikoulussa Pariisissa ja olen opettanut ja työskennellyt muun muassa Australiassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa. Arkkitehtinä olen Saija Hollménin ja Helena Sandmanin kanssa tehnyt niin projekteja eri Afrikan maissa kuin installaatioita Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa.

Koen olevani vähän outo lintu monessa paikassa, sillä en ehkä sovi perinteiseen muottiin. Kun opiskelin arkkitehtuuria 90-luvulla, tein paljon projekteja, jotka eivät olleet siihen aikaan ihan tavanomaisia. Mutta ilokseni huomaan, että tässä ajassa on ok tehdä niitä juttuja. Suunnittelin ja rakensin esimerkiksi olkipaali- ja kevytsavirakennuksia, joille silloin naureskeltiin, mutta nyt se nähdään varteenottavana lähestymistapana ja sitä tutkitaan laajemminkin.”

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

“Minulla on monta hattua päässä, mutta opettajana suurin ilo on seurata opiskelijoiden kasvua ensimmäisestä päivästä valmistumiseen asti. On hienoa jakaa heidän kanssaan ne etsinnän ja epävarmuuden hetket alussa, tukea heitä suunnan löytämisessä – ja sitten nähdä, miten vähitellen löytyy oma ääni ja paikka alalla. On etuoikeus saada olla mukana niissä oivalluksissa ja onnistumisen hetkissä, jotka tekevät tästä työstä niin palkitsevaa.

Suunnittelevana arkkitehtinä suurin palkinto on se hetki, kun huomaa monivaiheisen prosessin päätteeksi, että käyttäjät ovat tyytyväisiä, ottavat rakennuksen omakseen ja kokevat sen osaksi omaa identiteettiään. Matkan varrella on aina haasteita, mutta juuri niiden kautta syntyy tunne, että on saanut olla mukana tekemässä jotakin merkityksellistä – työtä, joka parantaa arkea ja lisää elämäniloa.” 

Mikä ohjaa työskentelyäsi?

“Haluan tehdä sellaista, mikä kehittää sekä itseäni että muita – se on ollut punainen lanka työskentelyssäni. Etsin haasteita ja ongelmia, joita voin ratkaista, ja uskon, että yhdessä pääsemme parempaan lopputulokseen. Haluan tehdä maailmasta hieman paremman paikan ja ajattelen, että jokaisella teolla voi tehdä jotain hyvää.

Suunnittelijana innostun, kun voin tuoda hankkeeseen jotakin uutta. Olen saanut suunnitella rakennuksia käyttäen kierrätysmateriaaleja ja suunnitella kodin kemikaaliherkälle asiakkaalle. Jokaisen hankkeen lähtökohta on paikallisuus: mitä reunaehtoja se antaa ja miten sitä voi korostaa materiaaleilla, arkkitehtuurin kielellä ja käyttötavoilla.

Työlleni on ominaista myös halu jakaa ja laajentaa näkökulmia. Olen kuratoinut yli kymmenen vuotta Architecture Speaks! -luentosarjaa yhteistyössä Arkkitehtuuri- ja Designmuseon kanssa. Sarja sai alkunsa halusta tarjota opiskelijoille uusia ja erilaisia näkökulmia arkkitehtuuriin alan ammattilaisten kautta maailmanlaajuisesti. Se inspiroi ja kehittää yhä myös omaa ajatteluani.”

Mitkä kysymykset ovat ajankohtaisia alallasi?

“Tällä hetkellä Suomessa puretaan rakennuksia ennätysvauhtia – aivan kuten 1960–70-luvuilla, jota on sittemmin kaduttu. Jokainen purkuprosessi on surullinen, sillä sen myötä katoaa valtava määrä työtä, materiaaleja, resursseja ja yhteistä muistia. Emme aina tunnista arkkitehtuurin arvoa omassa ajassamme, ja olenkin varma, että myöhemmin näitä tekoja kadutaan.

Materiaalien ja resurssien niukkuus pakottaa miettimään, mitä todella tarvitsemme ja miten rakennuksia voisi korjata ja käyttää uudelleen. Onneksi kiertotalous laajenee ja siitä puhutaan nykyään, mikä tuo toivoa. Myös uusia kestäviä rakennusmateriaaleja tutkitaan, sekä sitä, miten arkkitehtuuri voi edistää biodiversiteetin lisäämistä. 

Samalla ymmärrys arkkitehtuurin vaikutuksesta hyvinvointiin kasvaa. Arkkitehtuuri vaikuttaa meihin koko elämämme ajan ja 24 tuntia vuorokaudessa. Hyvin suunniteltu tila voi lisätä turvallisuutta, yhteyttä ja tuoda lohtua – se on arkkitehtuurin todellinen merkitys.”

Mitä odotuksia sinulla on alasi tulevaisuudelle?

“Tänään on monella tasolla mielenkiintoisempaa olla arkkitehti kuin opiskeluaikanani. Maailman tilanne on toki erilainen ja muun muassa ilmastonmuutoskysymykset ja digitalisointi muuttavat alaa jatkuvasti. Hyvää on kuitenkin, että tietoisuus kestävyydestä on noussut. Odotan että se myös toteutuu paremmin tulevaisuudessa – että suunnittelemme, rakennamme ja kulutamme viisaammin. Tähän asti yleinen rakennustapa kyseenalaistetaan yhä laajemmin. Meidän pitää jättää tuleville polville paremmat edellytykset toimia. Toivon, että pystyn opettajana antamaan opiskelijoille tähän riittävät eväät.” 

Miksi arkkitehtuuria kannattaa opiskella?

“Arkkitehtuuri on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen ala, joka antaa mahdollisuuden erikoistua moniin suuntiin. Jokainen suunniteltu tila on ainutlaatuinen, ja työ vaatii kokonaisuuksien hahmottamista – arkkitehti harvoin on vain yhden asian asiantuntija, vaan yhdistää monia näkökulmia ja taitoja.

Alalla on myös valtava potentiaali vaikuttaa: pienilläkin ratkaisuilla voidaan vähentää päästöjä ja edistää kestävää tulevaisuutta. Arkkitehtuuri antaa mahdollisuuden tehdä jotakin merkityksellistä sekä itselle että yhteiskunnalle. Tämä on haastava ala, sillä jokainen tehtävä on aina uusi, mutta juuri se tekee siitä kiehtovan. Parhaat oivallukset syntyvät usein ryhmätyönä silloin, kun asiat tuntuvat hieman liian vaikeilta – silloin voi ylittää itsensä ja kasvaa.”

Mikä muu sinua kiinnostaa?

“Elämääni kuuluu olennaisesti pilates, joka maadoittaa ja antaa voimaa arjessa. Olen kotoisin Turun saaristosta, missä meillä on yhä mökki – elämä maalla ja kaupungissa tukevat toisiaan, ja niissä on ihanasti erilainen rytmi. Maalla nautin aamu-uinnista, metsäkävelyistä ja rauhallisista rutiineista, kun taas kaupungissa iloitsen siitä, että kotiovelta pääsee suoraan näyttelyihin tai elokuvateatteriin, että keskellä yötä voi kävellä kaupungin läpi vielä hieman hikisenä suoraan juhlien tanssilattialta.