ÄûÃʵ¼º½

Monipuolisen uran tie- ja liikennetekniikan alalla tehnyt professori Otto Gösta Wahlgren kuoli 1.1.2022 94-vuotiaana. Hän oli syntynyt 16.1.1927 Helsingissä, jossa hän vietti pääosan lapsuudestaan. Wahlgren osallistui jatkosotaan sekä sotilaspoikana Karjalassa että asevelvollisena Helsingin ilmapuolustuksessa mm. helmikuun 1944 suurpommitusten aikaan. Sodan jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi v. 1945 Helsingissä ja aloitti opinnot Teknillisessä korkeakoulussa, josta hän valmistui rakennusinsinööriksi vuonna 1950.

Wahlgren aloitti insinööriuransa Mikkelin tie- ja vesirakennuspiirissä, jossa hän vastasi mm. Suomen kauneimmaksi tieksi nimitetyn Lietveden tien suunnittelusta ja rakentamisesta. Vuonna 1961 hän siirtyi Helsinkiin Tie- ja vesirakennushallituksen tiensuunnitteluosastoon jaostopäälliköksi.

Otto Wahlgren suoritti tekniikan lisensiaatin tutkinnon vuonna 1962. Lisensiaatin tutkinnon jälkeen kiinnostus tutkimukseen ja opetukseen vei hänet vuonna 1963 Teknilliseen korkeakouluun tietekniikan apulaisprofessoriksi ja edelleen uuden, vuonna 1966 perustetun kulkulaitostekniikan (nykyisin liikennetekniikan) ensimmäiseksi professoriksi. Hänen väitöskirjansa ajonopeuksista Suomen maanteillä hyväksyttiin vuonna 1967. 

Teknillisessä korkeakoulussa liikennetekniikka eriytyi oppiaineena tien- ja rautatienrakennuksesta ja Otto Wahlgrenilla oli uuden oppiaineen ensimmäisenä professorina merkittävä osuus sekä professuurin perustamisessa että opetuksen ja tutkimuksen sisällön ja rakenteiden kehittämisessä. Wahlgrenin oma mielenkiinto kohdistui erityisesti liikenteen nopeuksiin ja liikenneturvallisuuteen, jotka tuolloin olivat hyvin ajankohtaisia kysymyksiä nopeasti autoistuvassa Suomessa. Wahlgren toimikin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun nopeusrajoitustoimikuntien puheenjohtajana ja nopeusrajoitusten vaikutuksia selvittävän laajan tutkimuksen johtajana. Hän osallistui aktiivisesti alan ammatilliseen yhteistyöhön toimien mm. Suomen kuljetustaloudellisen yhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Tieyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Hän oli aktiivinen myös pohjoismaisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä mm. Pohjoismaiden tieteknillisen liiton (PTL) ja kansainvälisen tiekongressiyhdistyksen (PIARC) kautta.

Otto Wahlgrenin professorinura Teknillisessä korkeakoulussa kesti vuoteen 1973, jolloin hän siirtyi Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tie- ja liikennelaboratorion johtajaksi, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1987.

Otto Wahlgren oli lämmin persoona, joka opettajana tuki oppilaidensa tutkimustyötä. Hän osallistui myös opiskelijoiden rientoihin mm. rakennusinsinöörikillan oltermannina eikä laulaminen opiskelijasitseissä ollut hänelle vierasta.

Ansioistaan Wahlgren sai useita kotimaisia kunniamerkkejä, mm. SVR R1, VM 2, liikenneturvallisuusalan ansiomitali ja ruotsalainen PR. K.

Otto Wahlgrenia jäivät kaipaamaan kolme lasta perheineen sekä lukuisa ystävien ja kollegoiden joukko.

Matti Pursula
Liikennetekniikan professori 1998–2011