���ʵ���

Viime aikoina pandemia on haitannut maatalouden globaaleja toimitusketjuja, kuivuus koetellut monia maita ja kulkusirkat tuhonneet viljelykasveja Afrikan sarvessa ja Etelä-Aasiassa.

Nyt Nature Food -tiedelehdessä julkaistu tuore tutkimus osoittaa, että tässä tilanteessa jo muutaman keskeisen maan asettamat rajoitukset ruokaviljojen kaupalle ja ruokaviljojen varastointi voisivat nostaa nopeasti niiden hintoja koko maailmassa ja heiluttaa ruokaturvaa monessa maassa.

”Mallinsimme yhtä aikaa sekä maailmanlaajuisten että paikallisten häiriöiden mahdollisia vaikutuksia ruokaturvaan”, Aalto-yliopiston professori Matti Kummu kertoo. 

Tutkijat tarkastelivat ennusteissa riisin, vehnän ja maissin vientirajoitusten ja paikallisten tuotantohäiriöiden vaikutuksia niiden tarjontaan ja hintaan. Nämä kolme viljelykasvia muodostavat perusravintokasvien kaupan selkärangan ja ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen ruokaturvan kannalta.

Maailman tärkeimpiä riisinviejiä ovat Vietnam, Thaimaa ja Intia, vehnänviejiä Venäjä, Ukraina ja Kazakstan, ja maissin Ukraina, Argentiina ja Brasilia. Tutkimus osoitti, että näiden maiden asettamat merkittävät vientirajoitukset nostaisivat vehnän hintaa 70 prosenttia, maissin hintaa 40 prosenttia ja riisin hintaa 60 prosenttia. Kun tämä yhdistetään viime vuoden kaltaisiin paikallisiin häiriöihin, hinnat lähes kaksinkertaistuisivat.

”Jo muutaman keskeisen toimijan asettamat kaupan rajoitukset voivat aiheuttaa maailmanmarkkinoilla merkittäviä lyhytaikaisia hintapiikkejä, mikä voi heikentää ruokaturvaa tuonnista riippuvaisissa maissa”, tutkijatohtori Theresa Falkendal Potsdamin ilmastotutkimuksen instituutista kertoo.

Suomen omavaraisuusaste ruoantuotannossa on moniin maihin verrattuna hyvä, noin 70–80 prosenttia.

"Vaikka Suomikin on riippuvainen tuontiruosta, ruokaviljojen hintojen tuplaantuminenkaan ei uhkaisi suomalaisten ruokaturvaa, sillä niiden osuus ihmisten menoista ei ole lähelläkään samaa luokkaa kuin haavoittuvimmissa maissa", Matti Kummu sanoo.

Pienituloisimmat suurimmassa vaarassa

Jos vuotuisista viljan toimituksista häviäisi yhtäkkiä kolmannes, monet Afrikan ja Aasian matalan ja alemman keskitulotason maat eivät kykenisi paikkaamaan viljan toimitusvajausta kotimaisilla varannoillaan.

”On tärkeää ymmärtää, että ruokaturva riippuu sekä paikallisista että globaaleista olosuhteista ja että rikkaiden maiden harkitsemattomat poliittiset päätökset voivat syöstä köyhempien maailmanosien ihmiset todellisiin vaikeuksiin”, Falkendal toteaa.

Mallinnusten mukaan häiriötilanteet ja niiden aiheuttamat riskit voivat myös yleistyä, osittain ilmastonmuutoksen vuoksi.

”Jotta voisimme torjua tällaisia tuhoja tulevaisuudessa, tarvitsemme ennakoivia strategioita. Meidän on esimerkiksi vähennettävä ruokahävikin määrää, siirryttävä kasvipohjaisia proteiininlähteitä suosivaan ruokavalioon ja lisättävä satoja ympäristön kannalta kestävällä tavalla erityisesti haavoittuvimmissa maissa”, Kummu sanoo.

”Maatalousjärjestelmien kestävä suunnittelu on tärkeää, mutta sen on kuljettava käsi kädessä poliittisen päätöksenteon ja vastuuvelvollisuuden parantamisen kanssa”, Columbian yliopiston ilmastojärjestelmien tutkimuskeskuksen johtaja Michael J. Puma toteaa.

(nature.com)