���ʵ���

Valmistuit kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2012. Oliko sinulle itsestään selvää, että halusit jatkaa kauppatieteen tohtoriohjelmassa?

Aloin vakavammin pohtia tohtoriohjelmaan hakemista, kun kirjoitin pro graduani Charles Universityssä Prahassa. Olen kiitollinen graduohjaajalleni Jiri Novakille ohjauksesta ja kannustuksesta läpi koko prosessin ja sille, että hän esitteli minut menestyneille ulkomaalaisille professoreille, jotka jakoivat omat kokemuksensa kanssani. Aalto-yliopisto oli helppo valinta, koska tiesin Kauppakorkeakoulun rahoituksen laitoksen erinomaisuuden alueella, jolla halusin jatkaa, eli behavioraalisen ja kotitalouksien rahoituksen parissa.

Mikä on mielestäsi parasta Kauppakorkeakoulun tohtoriopinnoissa? Entä olisiko jotain kehitettävää?

Tohtorikoulutettavat työllistyvät erinomaisesti Kauppakorkeakoulun rahoituksen laitokselta. Tämä on todiste ohjelman erinomaisesta laadusta ja Graduate School of Financen johtajan Mikko Leppämäen kovasta työstä ja sitoutumisesta. Rahoituksen tohtoriohjelma on laadultaan samalla tasolla maailman parhaimpien ohjelmien kanssa ja useilla osa-alueilla se peittoaa, mitä vastaavat ohjelmat tyypillisesti tarjoavat.

Tärkein tekijä on ohjaamisen laatu. Minulla oli mahdollisuus työskennellä Aalto-professori Matti Keloharjun kanssa. Hän oli ohjaajani ja olimme vuorovaikutuksessa päivittäin. IT-infrastruktuuri ja pääsy dataan olivat parempia kuin mitä monet huippukoulut yleensä tarjoavat edes tenure-trackillä (professorin urapolulla) oleville akateemisille. Graduate School of Finance järjesti kursseja ja seminaareja, joissa oli puhumassa alan parhaita kansainvälisiä tutkijoita. Näin pysyimme ajan tasalla viimeaikaisista tutkimuksista ja saimme olla vuorovaikutuksessa kansainvälisen tutkijayhteisön kanssa. Tapasin näissä yhteyksissä kansainvälisiä tutkijoita, joiden kanssa olen kirjoittanut artikkeleita.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä haluan korostaa, että rahoituksen laitos varmistaa hienosti, että tohtorikoulutettavat saavat keskittyä tutkimuksen tekemiseen ja pitävät opetusmäärät ja hallinnolliset velvoitteet varsin kohtuullisina.  

Osallistuitko tohtoriopintojesi aikana seminaareihin ja konferensseihin ulkomailla?

Toisesta vuodesta eteenpäin osallistuin säännöllisesti alani huippukonferensseihin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Myöhemmin opinnoissani sain myös mahdollisuuden esitellä tutkimustani näissä konferensseissa. Nämä tapahtumat ovat erinomaisia mahdollisuuksia verkostoitumiselle ja palautteen saamiselle omasta tutkimuksesta. Lisäksi näissä tapahtumissa on mahtavaa tavata ystäviä, mikä tekee akateemisesta urasta vielä paljon mukavamman.

Teitkö kursseja ulkomaisissa yliopistoissa tohtoriopintojesi aikana? Jos kyllä, niin haitko tätä varten rahoitusta?

Kyllä, tein kaksi tutkijavierailua University of Californiaan (Berkeley), joihin hain ja sain merkittävän rahoituksen. Osallistuin myös kesäkouluun Yale Universityssä, kahteen työpajaan Northwestern Universityssä ja lyhyeen David Laibsonin (Harvard University) pitämään kurssiin NHH:lla. Minulla ei ollut koskaan ongelmia rahoituksen saamisessa ulkomaanmatkoilleni.

Kuinka kauan tohtoriopintosi kestivät?

Tohtoriopintoni kestivät kuusi vuotta, joka on hyvin yleinen kesto alallani. Oman kokemukseni mukaan kaikki rahoituksen tohtorikoulutettavat, jotka edistyivät hyvin opinnoissaan, saivat rahoitusta eri lähteistä kaikille kuudelle vuodelle.

Työllistyitkö heti tohtoriopintojesi jälkeen toivomallasi tavalla?

Ehdottomasti. Sain useita tarjouksia Yhdysvaltojen ja Euroopan parhaista yliopistoista, joista valitsin Ohio State Universityn parhaiten sopivana. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman apua, jota sain tohtorikomiteani jäseniltä: Matti Keloharjulta ja Matti Suomiselta Aallosta, Samuli Knüpferiltä BI Norwegian Business Schoolista, Harrison Hongilta Columbia Universitystä, unohtamatta vahvaa tukea, jota sain ystäviltäni ja kollegoiltani Aallosta.