ÄûÃʵ¼º½

Kuka olet ja miten päädyit tutkijaksi?

Olen Sandra, synnyin Tallinnassa, Virossa, ja kasvoin lahden toisella puolella. Olen juuri aloittanut apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa kemian ja materiaalitieteen laitoksella ja käynnistänyt synteesiteknologian tutkimusryhmän.

Olin nuorena hyvin kiinnostunut taiteesta, joten perheelleni tuli yllätyksenä, kun ilmoitin, että aion opiskella lukion jälkeen kemiaa. Olen kuitenkin luonteeltani ongelmanratkaisija, ja näin paljon ratkaisemattomia ongelmia kemian ja materiaalitieteen alalla. Yksi suurista nykypäivän ongelmista on se, miten voimme pienentää jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemiemme materiaalien valmistuksen ja kierrätyksen ympäristöjalanjälkeä ja käyttää kestävämpiä resursseja näiden materiaalien valmistuksessa.

Mitä tutkit ja miksi?

Pyrin luomaan kestäviä orgaanisia synteesitekniikoita kehittämällä liuottimia sisältämättömiä synteesimenetelmiä. Liuottimia sisältämättömät reaktiot toteutetaan yhdistämällä kiinteitä reagoivia aineita esimerkiksi kuulamyllyllä tai ekstruusiolla. Siten tällaisilla reaktioilla voidaan välttää suuri osa orgaanisessa synteesissä syntyvästä jätteestä ja kuluvasta energiasta. Tämä voi tehdä nykyisistä kemiallisista prosesseista ympäristöystävällisempiä, mutta myös mahdollistaa liukenemattomien tai huonosti liukenevien materiaalien, kuten selluloosan, yhdistämisen ja muuntamisen uusilla tavoilla. 

Olisi hienoa, jos tutkimuksemme voisi auttaa ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia suuria yhteiskunnallisia haasteita. Epätaloudellisten ja haitallisten liuottimien käytön poistaminen tai minimoiminen kemiallisessa prosessoinnissa voi olla suuri askel oikeaan suuntaan. 

Miten päädyit professoriksi Aaltoon?

Tämä on ensimmäinen tehtäväni professorina. Suoritin tohtorintutkintoni Virossa ja muutin sen jälkeen Kanadaan post doc -tutkijaksi. Tutkin tohtoriopintojeni aikana makrosyklisten orgaanisten molekyylien synteesiä, supramolekulaarista kemiaa ja kristallografiaa. Tohtoriopintojeni viimeisenä vuotena satuin pääsemään mekanokemiaa kehittävien ihmisten pariin. Mekanokemia on edelleen kehittyvä ala, mutta se on viime aikoina saanut paljon huomiota, koska menetelmillä voidaan tehdä nykyisistä synteettisistä prosesseista turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä ja niillä voidaan esimerkiksi tutkia kemiallisia reaktioita huonosti liukenevissa materiaaleissa, kuten selluloosassa ja muoveissa. Erityisesti vaikeasti liukenevien polymeerimateriaalien kiinteän tilan muunnosten tutkiminen on syy siihen, miksi päädyin tänne Aalto-yliopistoon, ensin Marie Curie IF -rahoituksen kautta ja nyt apulaisprofessoriksi. Täällä keskitytään voimakkaasti kestävän metsätuoteteknologian, kemiantekniikan ja materiaalitieteen kehittämiseen.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

Ne hetket, jolloin kemiallisten reaktioiden lopputulos vahvistaa aavistuksemme, mutta on ehkä yllättävä muille, erottuvat joukosta. Esimerkkinä voidaan mainita, että makrosyklisoitumisreaktiot voivat tapahtua kiinteästä kiinteään tapahtuvina muunnoksina, tai että entsymaattiset reaktiot voivat olla paljon tehokkaampia, kun ne toteutetaan kiinteässä tilassa, kuten muovi- ja tekstiilijätteen kierrätyksessä.

Mitä kertoisit tutkimuksestasi lukiolaiselle?

Kemia yleisesti ottaen tarjoaa monia tapoja muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, esimerkiksi luomalla uusia hyödyllisiä ja kestäviä materiaaleja tai uusia tapoja kierrättää jo olemassa olevia ja kertyviä jätemateriaaleja. Tähän liittyy ongelmanratkaisua ja työskentelyä muiden tutkimusalojen ja teollisuuden edustajien kanssa, mikä voi olla hyvin palkitsevaa ja vaikuttavaa.