���ʵ���

Suomi on seitsemättä vuotta maailman onnellisin maa, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Suurta elämäntyytyväisyyttä, muttei välttämättä hyvinvointia, sanoo Aalto-yliopiston apulaisprofessori Frank Martela, joka tuoreessa julkaisussa esittelee kattavamman mallin hyvinvoinnin tarkasteluun.

”Hyvinvointia mitataan tyypillisesti kysymällä yleisestä elämäntyytyväisyydestä. Hyvä puoli elämäntyytyväisyydessä on, että ihminen saa itse päättää, mitä asioita ottaa vastatessaan huomioon. Mutta jos hyvinvointia halutaan ymmärtää kattavammin, tarvitaan kysymyksiä kaikilta hyvinvoinnin osa-alueilta.”

Uusi malli pyrkii jäsentämään hyvinvoinnin kattavammin niin, että siinä huomioidaan myös ihmisten fyysiset, sosiaaliset ja toimijuuteen liittyvät perustarpeet.

”Hyvinvointi on pelkkää tyytyväisyyttä laajempi käsite”, Martela sanoo.

Martelan mukaan myös poliittisessa päätöksenteossa pitäisi optimoida hyvinvointia eikä yksinomaan taloutta. Hyvä esimerkki ovat hallituksen leikkaukset, joita tehdessä olisi syytä tutkia, mitkä palvelut tuottavat kaikkein eniten hyvinvointia – ja mitkä taas vähiten. Leikkaukset voisi silloin kohdistaa niihin palveluihin, jotka tuottavat vähiten hyvinvointia.

"Talous on lopulta pelkkä väline hyvinvoinnin tuottamiseksi. Jotta rengistä ei tulisi isäntä, tulisi pelkkien talousmittarien sijaan keskittyä hyvinvointimittareiden tarkasteluun", Martela sanoo.

Hyvinvointi on kestävyyden ytimessä

Kestävyyden nähdään usein koostuvan kolmesta osasta: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Usein ne myös esitetään toisistaan erillisinä. Tämä on Martelan mukaan väärä ratkaisu, sillä kolme osa-aluetta ovat selvässä riippuvuussuhteessa keskenään.

Ekologia asettaa rajat kaikelle toiminnallemme. Ja taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä taas muuttavat ympäristöresursseja ja ihmisten työtä hyvinvoinniksi.

”Jos ylitetään planetaariset rajat, nykyinen hyvinvointi tuotetaan tavalla, joka uhkaa tulevia sukupolvia. Toimiva talousjärjestelmä on sellainen, joka mahdollistaa hyvinvoinnin myös tuleville sukupolville.”

Hyvinvointia määritellessä pitää Martelan mukaan ymmärtää ihmisluontoa ja sieltä nousevia perustarpeita. Ihminen on paitsi biologinen, myös sosiaalinen olento eli materiaalisten tarpeiden lisäksi ihminen on osa yhteisöä, joka on avainasemassa hänen hyvinvointinsa kannalta. Lisäksi ihminen on toiminnallinen olento, joka ei vain passiivisesti reagoi maailmaan.

”Meillä on erilaisia sisäisiä toiveita, päämääriä, haluja, tarpeita ja arvoja, joiden pohjalta ohjaudumme tekemään aktiivisesti maailmassa jotain ja saamme hyvinvointia tässä onnistuessamme. Haluamme myös saada hyvää aikaan. Vaikka yksilö pystyy aika vähän tekemään kokonaisuuden kannalta, tärkeää on se, että on edes jollain tavalla enemmän osa ratkaisua kuin ongelmaa”, Martela kertoo.

Artikkeli on julkaistu arvostetussa Personality and Social Psychology Review -lehdessä, ja sen pohjana on Suomen keskeisimpiin sosiologeihin lukeutuvan Erik Allardtin hyvinvointiteoria. Martelan being as having, loving, and doing – malli yhdistää Allardtin hyvinvointiteorian tuoreimpaan psykologiseen hyvinvointitutkimukseen ja itsemääräämisteoriaan.