���ʵ���

Suurten energia-alan toimijoiden mukaantulolla voi olla positiivisia vaikutuksia uuden teknologian ympärille syntyvälle liiketoiminnalle, kuten aurinkoenergialle. Eeva-Lotta Apajalahti kutsuu näitä laajempia vaikutuksia Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa perjantaina 8. kesäkuuta tarkastettavassa väitöskirjassaan ”positiiviseksi läikkymiseksi”, mikä usein unohdetaan kestävyysmurroksen tutkimuksessa.

”Suurten mukaantulo voi sysätä energiamurroksen aivan uudelle tasolle. Nämä energiayhtiöt pystyvät muokkaamaan teknologisia kenttiä luomalla odotuksia ja vahvistamalla teknologian hyväksyttävyyttä taloudellisesti kannattavana. Lisäksi ne laajentavat rajoja, luovat resursseja ja uusia alliansseja, sekä muokkaavat yhteisiä pelisääntöjä ja toimivat sillanrakentajina yhdistäen luovasti uutta ja vanhaa teknologiaa ja infrastruktuuria”, Apajalahti kertoo.

Apajalahti tutkii kahden suuren suomalaisen energiayhtiön liiketoimintaa, erityisesti uusien, kestävää kehitystä edistävien tuotteiden kehittämistä sekä nykyisen liiketoiminnan ja organisaatiorakenteiden syntyä.

Aiempi tutkimus usein olettaa, että suuret energiayhtiöt menettävät markkina-asemansa uusille toimijoille, jotka tuovat haastavia ja radikaaleja innovaatiota markkinoille. Lisäksi aiempi tutkimus on tuonut esiin, kuinka suuret energia-alan toimijat käyttävät valtaa lobatakseen ja vesittääkseen kestävyysmurrosta suojellakseen omaa etuaan. Tunnettu esimerkki on Saksa, jossa suuret yhtiöt tippuivat nopeasti aurinkoenergian kentältä, käräjöivät ja lobbasivat fossiilisten energialähteiden puolesta sekä ydinvoiman sulkemista vastaan.

”Saksan esimerkki ei kuitenkaan ole yleistettävissä kaikkiin suuriin energiayhtiöihin”, Apajalahti muistuttaa.

Vanhasta luopuminen tuottaa tuskaa

Apajalahti tarkastelee myös energiayhtiöiden perinteistä liiketoimintaa: sähkön ja lämmön tuotantoa sekä niiden jakelua. Vaikka suuret yhtiöt ovat lähteneet uusille liiketoimintakentille, perinteisen liiketoiminnan murtaminen ei ole helppoa vakiintuneille toimijoille.

Historiassa tehdyt investoinnit teknologiaan, eri teknologioiden symbioosit, oppimisvaikutukset ja koordinaatiovaikutukset ovat luoneet vahvan hiili- ja teknologiariippuvuuden, josta irtautuminen on hyvin hankalaa mutta ei mahdotonta. Helsingin Energian esimerkki osoittaa, miten vähittäin kasvavat ja jatkuvat muutospaineet ovat avanneet mahdollisuuksia riippuvuudesta vapautumiseen.

"Helenin hiili- ja teknologiariippuvuus perustuu erittäin tehokkaaseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, sekä sen yhteyteen edullisiin ja korkean energiasisällön omaaviin fossiilisiin polttoaineisiin. Lisäksi yhtiön läheinen suhde kaupunkiin ja kaupungin energian tarpeeseen on edesauttanut riippuvuuden syntyä", Apajalahti sanoo.

Samat tekijät ovat kuitenkin avain riippuvuudesta irtautumiseen. Merkkinä tästä Apajalahti pitää kaupunginvaltuuston tekemää päätöstä sulkea Hanasaaren voimalaitos ennen sen taloudellisen käyttöiän päättymistä. Päätös ei kuitenkaan ollut helppo, vaan sitä siirrettiin monta kertaa ennen lopullista päätöstä vuonna 2015.

"Helenin kohdalla muutospaineet tulevat kasvamaan jatkossakin, sillä hallitus päätti huhtikuussa kieltää hiilenkäytön vuonna 2029. Kyseessä ei ole enää vain Hanasaaren vaan myös Salmisaaren voimalaitoksen kohtalo", Apajalahti toteaa.

Apajalahden väitöskirja ”Large energy companies in transition – From gatekeepers to bridge builders” .

������ä�پ����dz�
Eeva-Lotta Apajalahti
eeva-lotta.apajalahti@aalto.fi
tel. +358 50 524 5458