ÄûÃʵ¼º½

Abstract:

The mingei movement emerged in early 20th-century Japan, focusing on the appreciation and beauty of handmade functional objects, traditionally produced by anonymous craftspeople, for everyday use. The original concept of mingei was deliberately shaped in response to the cultural changes and industrial conditions of its time. Today, its meaning is understood in varied and often conflicting ways. This thesis examines how mingei is currently interpreted, how it can serve as a framework for reflection on contemporary craft practice, and how its ideas might inform or challenge the ways in which one approaches their craft – in the case of the author, pottery. The study draws on literature, interviews with Japanese professionals engaged in mingei-related fields, and practice-based investigation in a small pottery studio. The practical component of the study aimed to build understanding and raise further questions by reflecting mingei’s ideas through direct engagement with craft work. Rather than treating mingei as a model to follow, the work approaches it as a lens for questioning values, choices, and responsibilities in making. The findings suggest that mingei’s significance for makers today lies in the way it encourages reflection. Engaging with mingei highlights how meaning arises from context and material, from relationships that develop between maker, object and user, and from the conditions in which making takes place. It draws attention to some of the tensions that makers may encounter: connection or disconnection with tradition and roots; defining authorship responsibly; responding consciously to the possibilities and limits of one’s cultural, natural and material surroundings; and addressing the economic conditions of craft work within industrialised and digitalised societies.

-

Mingei-liike syntyi 1900-luvun alun Japanissa ja sen perustavana ajatuksena oli arvostus nimettömien artesaanien valmistamia arkisia käyttöesineitä ja niissä ilmenevää kauneutta kohtaan. Alkuperäinen mingein konsepti muodostui vastauksena tuolloisen ajan kulttuurisiin muutoksiin sekä teollistumisen mukanaan tuomiin olosuhteisiin. Nykyään mingei näyttäytyy monitulkintaisena ja monin paikoin myös ristiriitaisena käsitteenä. Tämä opinnäytetyö tarkastelee sitä, millaisena mingei nykyään ymmärretään, miten se voisi toimia itsereflektiota tukevana kehyksenä (taide)käsityön kontekstissa ja kuinka siihen liittyvät periaatteet voisivat auttaa tukemaan tai kyseenalaistamaan tapoja, joilla käsityötä tekevä – kirjoittajan tapauksessa keraamikko – työhönsä suhtautuu. Työ pohjaa kirjallisuuteen, mingein parissa työskentelevien japanilaisten asiantuntijoiden haastatteluihin sekä käytäntöön perustuvaan tutkimukseen pienen keramiikkastudion kontekstissa. Työn käytännön osuuden tavoitteena oli syventää aiheeseen liittyvää kokemuksellista ymmärrystä ja herättää konkreettisen työskentelyn kautta aiheen kannalta olennaisia lisäkysymyksiä. Opinnäytetyössä mingei nähdään tapana tarkastella tekemiseen liittyviä arvoja, valintoja ja vastuuta kriittisesti; ei niinkään valmiina toimintamallina. Työn havainnot viittaavat siihen, että mingein merkitys nykypäivän luoville tekijöille muodostuu eritoten sen itsereflektointiin kannustavasta luonteesta. Mingein tutkiminen ohjaa havainnoimaan, kuinka merkitys syntyy kontekstista ja materiaalista; tekijän ja esineen, sekä esineen ja käyttäjän välille syntyvistä suhteista; ja valmistusprosessia ympäröivistä olosuhteista. Samalla se tuo näkyväksi mahdollisia tekemistä leimaavia jännitteitä, kuten yhteyden tai katkoksen perinteeseen ja juuriin; vastuullisen tekijyyden haasteet; tekijän kulttuurisen ja konkreettisen ympäristön tuomat mahdollisuudet ja rajoitteet; sekä käsityöläisyyteen liittyvien taloudellisten realiteettien kohtaamisen teollistuneissa ja digitalisoituneissa yhteiskunnissa.