Gustaf Komppa – orgaanisten synteesien mestari
Tie akateemiseen maailmaan
Gustaf Komppa syntyi 28. heinäkuuta 1867 Viipurissa. Hänen isänsä oli vuokra-ajuri David Komppa ja äitinsä Helena Lipponen. Komppa kävi ala- ja yläkansakoulun ja jo näinä aikoina häntä alkoi kiinnostaa luonnontieteet, etenkin kemia. Hän suoritti kotonaan pieniä kemiallisia kokeita, esimerkiksi tislasi hartsia veden kanssa valmistaakseen pienen määrän tärpättiä. Komppa valmistui kansakoulusta keväällä 1880 ja siirtyi Viipurin reaalikouluun. Koulun rehtori ja luonnontieteiden opettaja Hugo Zilliacus innosti Komppaa luonnontieteiden pariin. Kemian opetus oli reaalikoulussa kuitenkin vähäistä. Lisäksi Komppa epäonnekseen sairasti lavantautia eikä pystynyt osallistumaan kaikille kemian tunneille. Muistelmissaan Komppa kertoo, että pääsi kuitenkin kerran kemian oppitunnille näyttämään omaa osaamistaan. Taidonnäytteet johtivat siihen, että rehtori lähetti hänet kotiin ja kielsi tulemasta sinä keväänä enää kouluun.
Korvatakseen sairastelun vuoksi väliin jääneet oppitunnit Zilliacus ehdotti Kompalle opettajantoimea hänen oppiaineissaan. Komppa sai oppilaakseen E. A. Piponiuksen, josta tuli myöhemmin professori ja hänen kollegansa. He keräsivät yhdessä kasveja sekä suorittivat fysikaalisia ja kemiallisia kokeita. Ylemmillä luokilla Kompalla oli kotonaan oma pieni laboratorio, jossa hän valmisti kemiallisia aineita aina, kun rahat riittivät tarvikkeisiin. Kompan kiinnostus kasvimaailmaan alkoi hänen mukaansa varhaisilta nuoruusvuosilta.
Gustaf Kompan päätös työskennellä kemian parissa tuli yhä selvemmäksi koulunkäynnin edetessä kohti loppua. Hän oli lukenut vanhoja kemistien elämänkertoja ja saanut niistä käsityksen, että kemiallisia kokeita pääsi suorittamaan parhaiten apteekkityössä. Komppa pääsi töihin Viipurin nk. Heinriciuksen apteekkiin ja keskeytti opinnot juuri 5. luokalle siirryttyään. Työskenneltyään apteekissa hänelle kävi ilmi, että työssä ei tehty tarpeeksi kemiallisia kokeita tai tarvittu kemiaa päivittäin. Komppa palasi siksi takaisin kouluun ja valmistui päättötodistuksella vuonna 1885. Gustaf Komppa ei koskaan valmistunut ylioppilaaksi. Hänellä ei ollut varaa lähteä heti opiskelemaan Helsinkiin Polyteknilliseen opistoon, joten hän päätyi töihin Francke & Hackmanin konttoriin Viipurissa. Hän sai uuden mahdollisuuden aloittaa opiskelu Helsingissä, kun Kompan isän ystävä konsuli Eugen Wolff päätti antaa lainaa opintojen jatkamiseksi. Komppa aloitti opintonsa Helsingissä syksyllä 1886 Polyteknillisen opiston kemiallisella osastolla.
Opiskeluaika Polyteknillisessä opistossa
Toisella vuosikurssilla Gustaf Kompalle avautui vihdoin mahdollisuus työskennellä kemian laboratoriossa. Kemian opetusta johti opiston rehtori, kanslianeuvos Ernst Qvist. Komppa oli suorittanut jo lukukauden alussa kaikki vaaditut kvalitatiiviset analyysit sekä yksinkertaiset epäorgaaniset synteesit ja täten saikin kevätlukukaudella jo luvan suorittaa kvantitatiivisia analyysejä. Samalla hän alkoi myös tekemään oma-aloitteisia tieteellisiä tutkimuksia epäorgaanisen kemian parissa valmistaen mm. uusia kloorisulfonihapon suoloja sekä platinayhdistelmiä. Kolmannella vuosikurssilla Komppa pääsi työskentelemään erikoisalansa eli orgaanisen kemian, orgaanisten kemiallisten synteesien parissa. Viimeisellä vuosikurssillaan Gustaf Komppa aloitti tieteellisensä työnsä lisensiaattia varten tutkimalla styroolin monosubstitutiotuloksia, ja samalla hän myös suoritti Helsingin yliopistossa kemian laudaturtutkinnon. Keväällä 1890 Komppa valmistui diplomi-insinööriksi kemialliselta osastolta. Lisäksi hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Aleksanterin yliopistossa toukokuussa 1891. Valmistuttuaan Komppa perusti Polyteknillisen Opiston Kemistiklubin.
Opinnot jatkuivat valmistumisen jälkeen ulkomailla Zürichin Polyteknillisessä koulussa tammikuussa 1892. Komppa jatkoi tutkimuksiaan styroolin monosubstitutiotuloksista professori Arthur Rudolf Hanztschin laboratoriossa. Palatessaan Suomeen Komppa sai assistenttipaikan yliopiston laboratoriossa. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston kemian laitokselta huhtikuussa 1893. Väitöskirja on nimeltään ’’Ueber Kernsubstituirte Styrole’’. Väitöskirjan jälkeen Gustaf Komppa suoritti julkisen lisensiaattitutkinnon ja toimi kvantitatiivisen analyysin sijaisopettajana August af Schultenille.
Polyteknilliselle opistolle tuli 1800-luvun lopulla tarve toteuttaa opetusta suomeksi suomenkielisten ja -mielisten oppilaiden vaatimuksista. Komppa haki kemian apuopettajan virkaa ja hänet valittiinkin tähän vuoden 1894 alussa. Komppa piti erikoiskurssin kemisteille orgaanisen kemian reaktioista ja orgaanisista väriaineista. Lisäksi hänen tehtäväkseen tuli johtaa kemistien orgaanisia töitä. Saatuaan oman työhuoneen opistossa Komppa alkoi vapaa-ajallaan suorittaa tieteellisiä tutkimuksia.
Keväällä 1895 Gustaf Komppa lähti toiselle opintomatkalleen Leipzigiin ja työskenteli professori Johann Wislicenuksen laboratoriossa. Seuraavina vuosina Komppa teki useita opintomatkoja Saksaan, Skandinaviaan ja Sveitsiin. Vuonna 1899 Keisarillisen Suomen senaatti nimitti Gustaf Kompan Polyteknillisen opiston vakituiseksi kemian opettajaksi. Muistelmissaan Komppa kertoo, että ruotsinmieliset tahot olivat pyrkineet vastustamaan hänen nimetystään nimeämällä Ossian Aschanin ehdokkaaksi virkaan ja lupaamalla tälle laboratorioprefektin palkkaa. Aschan kuitenkin luopui viran hausta, sillä senaatti ei hyväksynyt ennen hakuajan umpeutumista ruotsinkielisen puolueen ajamaa prefektuurin perustamista.
Professori Henrik Alfred Wahlforssin joutuessa liikenneonnettomuuteen Komppa pääsi hoitamaan hänen virkaansa. Samalla hän sai äänivaltaisen istumapaikan Polyteknillisen opiston opettajakollegiossa. Opettajakollegion ilmapiiri oli erittäin riitaisa, sillä puoluetaistelut kävivät kiihkeimmillään. Virkojen täyttämisestä opistolla käytiin usein väittelyjä, joiden keskiössä oli kielikysymys. Kompasta tuli ensimmäinen, joka alkoi käyttää äidinkieltään suomea kollegiossa. Keväällä 1903 Gustaf Komppa meni kihloihin Siiri Saima Andelinin kanssa ja heidät vihittiin 3.8.1903.
Teknillisen korkeakoulun professori
Toukokuussa 1907 Venäjän keisari Nikolai II myönsi Kompalle henkilökohtaisen professorin arvonimen. Polyteknillisen opiston opettajilla ei ollut virkaan kuuluvaa professorin arvonimeä. Tähän tuli muutos, kun vuonna 1908 opiston nimi muuttui Teknilliseksi korkeakouluksi. Samana vuonna Gustaf Komppa nimitettiin vakituiseksi yleisen kemian professoriksi ja laboratorion prefektiksi. Vuonna 1912 Komppa sai tilaisuuden osallistua Yhdysvalloissa pidettyyn kansainväliseen kemistikokoukseen ’’Eight International Congress for Applied Chemistry’’, johon Suomi otti osaa Venäjän valtakunnan alaisena. Kongressissa Komppa sai suurta kunnioitusta orgaanisen kemian osastolta ja tutustui kemian alan merkkihenkilöihin.
Kemian teollisuuden tuotteet tulivat erittäin tärkeiksi, kun vuosina 1917-1918 Suomessa vallitsi ankara elintarvikepula ja sisällissota. Maasta loppuivat nestemäiset poltto- sekä voiteluaineet. Komppa määrättiin huhtikuussa 1918 perustetun kauppa- ja teollisuuskomission hartsi- ja kuivatislausosaston johtoon. Samana vuonna hänet nimitettiin puolustuslaitoksen insinööriesikunnan räjähdysosaston johtajaksi. 1920-luvulle tultaessa Gustaf Komppa kävi useissa edustustehtävissä ympäri Eurooppaa. Hänen maineensa kemian professorina oli kantautunut pitkälle ja hän piti esitelmiään tutkimuksistaan eri yliopistoissa ja konferensseissa. Komppa verkostoitui laajasti matkoillaan ja tutustui mm. Tanskan kuningas Kristian X:een tavaten hänet useissa eri tilaisuuksissa. Matkustaessaan jälleen Zürichiin ja siellä ollessaan Komppa kirjoitti yhteensä 10 tieteellistä julkaisua. Gustaf Komppa promovoitiin kunniatohtoriksi Kööpenhaminan yliopiston 450-vuosijuhlassa vuonna 1929. Tämän lisäksi hänet on promovoitu kunniatohtoriksi Uppsalan yliopistoon vuonna 1932 ja Heidelbergin yliopistoon vuonna 1936.
Gustaf Kompan professoriura Teknillisessä korkeakoulussa jatkui 1930-luvulle.
Hän sai oppilailtaan lempinimen ’’Mestari’’, koska hänellä oli ainutlaatuiset taidot onnistua vaikeissa orgaanisissa synteeseissä. Kompasta tuli Turun suomalaisen yliopiston kansleri vuonna 1935, kun hän oli toiminut puheenjohtajana perustamiskomitean tieteellisessä keskuslautakunnassa. Gustaf Komppa jäi eläkkeelle 70-vuotiaana 11.5.1937 jättäen kemian laitoksen. Komppa luovutti kemian osastolle yli 200 tieteellistä julkaisuaan, jotka oli sidottu kahteen kirjaan. Viimeinen luento pidettiin juhlallisilla menoilla ja päivän lopuksi Kompan polyteknikko-oppilaat vetivät hänet ajurin kärryissä kotiin.
Komppa osallistui vielä kansainväliseen kemistikongressiin ja sai myös kutsun Saksaan joulukuussa 1941 pitämään yhteenvedon tutkimuksistaan viimeisen 15 vuoden ajalta. Tilaisuuden lopuksi Komppa palkittiin akateemisen työnsä puolesta Saksan kemistiseuran (Deutsche Chemische Gesellschaft) perustajan A.W. Hofmannin hopeamitalilla. Turun yliopiston kanslerina Gustaf Komppa toimi vuoteen 1945 saakka. Eläkepäivänsä Komppa vietti suurimmaksi osaksi Tammiston tilallaan Karjalohjalla koristepuiden ja kasviensa parissa. Tilasta muotoutui nykyinen Tammiston arboretum. Gustaf Komppa kuoli 20. tammikuuta 1949 Helsingissä.
Tieteelliset saavutukset
Gustaf Komppa kehitti kamferin kokonaissynteesin vuosina 1901-1903. Kamferi on terpeeni, jota esiintyy luonnossa erityisesti kamferipuun puuaineksessa. Sitä käytetään useisiin tarkoituksiin, kuten lääketieteellisiin valmisteisiin, hyönteiskarkotteisiin ja puuteollisuuteen. Kamferin synteettinen valmistus tuli tärkeäksi, koska luonnonvaraiset lähteet olivat rajallisia ja kasvit olivat ylikäytettyjä. Kompan synteesiprosessi kamferille oli monivaiheinen ja perustui useisiin kemiallisiin reaktioihin teollisesti saatavilla olevista yhdisteistä. Alkuperäisiä synteesivaiheita varten hän käytti yksinkertaisia lähtöaineita, kuten alfapineeniä, jonka hän oli aiemmin onnistunut syntetisoimaan. Tämä teki synteesiketjusta entistä hallittavamman. Synteesimenetelmä kamferille oli vallankumouksellinen, koska se oli ensimmäinen kerta, kun tällaista monimutkaista luonnonyhdistettä voitiin valmistaa teollisesti. Kamferin valmistus muodostui kuitenkin nopeasti kannattamattomaksi varhaisten muovien vallatessa markkinat. Kamferin synteesi teki Gustaf Kompasta kansainvälisesti tunnetun ja antoi merkittävän ponnahduksen synteettisen orgaanisen kemian kehitykselle.
Toinen merkittävä tieteellinen saavutus tapahtui vuonna 1937, kun Komppa kehitti menetelmän pineenin totaalisynteesiin. Pineeni on luonnosta esiintyvä monoterpeeni, jota löytyy mm. havupuiden eteerisissä öljyissä. Tieteellinen työ pineenin totaalisynteesissä oli merkittävä saavutus orgaanisen kemian alalla. Prosessi sisälsi useita vaiheita ja oli ensimmäinen kerta, kun monimutkainen, luonnossa esiintyvä yhdiste syntetisoitiin täysin laboratoriossa. Kompan menetelmä toteuttaa pineenin synteesi lähti yksinkertaisista, helposti saatavilla olevista kemiallisista yhdisteistä. Näitä yhdisteitä voitiin muokata useiden reaktioiden ja välituotteiden kautta kohti lopullista tuotetta. Vaikka pineenin totaalisynteesi menetelmä ei heti johtanut suoraan kaupallisiin tuotteisiin, se oli merkittävä askel muun muassa lääketeollisuuden kehityksessä. Pineenin synteesi toi Suomelle kansainvälistä huomiota ja vahvisti maan asemaa tieteen alalla.
Yhteiskunnallinen vaikuttaja
Professoriuransa lisäksi Gustaf Komppa oli aktiivinen toimija teollisuuden kehittämisessä Suomessa. Komppa kehitti tavan valmistaa hartsihappoja ja tärpättiä kotimaisista raaka-aineista, kuten havupuista. Vuonna 1907 Komppa perusti Wilhelm Hackmanin ja Eugen Wolffin kanssa Suomalainen Kemiallinen Oy:n, joka aloitti kamfeerin valmistuksen Tainionkoskella. Patentin menetelmään Komppa sai vuonna 1917. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Komppa oli perustamassa Lääketehdas Orion Oy:tä Helsinkiin Onni Turpeisen, Eemil Tuuralan ja Wikki Valkaman kanssa. Orion oli suomenkielisten vastatoimi ruotsinkielistä Medicaa vastaan, josta edellä mainitut, Komppaa lukuun ottamatta, oli irtisanottu. Komppa ja hänen yhteistyökumppaninsa näkivät tarpeen kehittää kotimaista lääketeollisuutta, joka voisi tuottaa lääkkeitä kotimaan markkinoille. Kompan mukanaolo oli tärkeää, koska hän toi mukanaan laajaa tietämystä kemiallisista prosesseista ja teollisuuskemian soveltamisesta. Orionin lääketehtaan lisäksi Komppa oli mukana perustamassa Valtion Ruutitehdasta Vihtavuorelle sekä vuonna 1920 Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehdasta, nyk. Kemira Oy.
Suomen puolustusneuvostolle oli 1930-luvun alussa äärimmäisen kiireellistä löytää ratkaisu polttoainekysymykseen, sillä öljyvarat eivät olleet saatavilla. Tätä varten perustettiin valtion moottoripolttoainekomitea. Kotimaisen bensiinin valmistukseen liittyvien patenttien ostamisesta ei päästy kuitenkaan yhteisymmärrykseen. Gustaf Kompalla oli jo omia turvebensiinitutkimuksia 1920-luvun lopulta, joten tutkimushanke bensiinin valmistamiseen kotimaisesta turpeesta ja puuraaka-aineesta käynnistettiin teollisuuden edistämiseksi. Tässä menetelmässä turve ja puuraaka-aineet muunnettiin hiilivedyiksi korkeassa paineessa ja lämpötilassa eli hydraamalla. Tämä oli erityisesti pula-aikana käytännöllinen innovaatio. Gustaf Komppa yritti saada kansainvälistä rahoitusta valmistusmenetelmää varten, jotta se saataisiin teollisesti hyödynnettäväksi. Markkinatilanne maailmalla oli kuitenkin erittäin huono juuri ennen toista maailmansotaa, joten hanke ei edennyt teolliseen tuotantoon asti. Komppa käytti kuitenkin sotavuosina autossaan yksityislaboratoriossaan valmistamaansa bensiiniä.
Yhteiskunnallinen aktiivisuus ja luottamustoimet
Gustaf Komppa toimi aktiivisesti tiedepolitiikassa ja oli vaikutusvaltainen henkilö. Komppa toimi Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston puheenjohtajana. Suomenkielisiä tiede ja tekniikan järjestöjä perustetiin 1900-luvun alussa ja yhtenä aloitteen tekijänä oli Gustaf Komppa. Hän oli mukana Suomalaisen Tiedeakatemian perustamisessa vuonna 1908 ja Suomalaisten Kemistien Seuran perustamisessa vuonna 1919. Komppa toimi Suomalaisen Tiedeakatemian pysyvänä sihteerinä vuoteen 1944 asti ja hänet nimettiinkin kunniajäseneksi pitkän uransa jälkeen. Suomalaisten Kemistien Seurassa hän toimi ensimmäisenä puheenjohtajan. Gustaf Komppa palkittiin vuonna 1937 Gadolin-mitalilla ansiokkaasta urastaan kemian alalla Suomessa. Gustaf Kompan mukaan on nimetty luentosali ent. Teknillisessä korkeakoulussa ja Alfred Kordelinin säätiön Gust. Kompan apurahasto.
Gustaf Kompalle lähtettyjä kutsuja erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin.
Gustaf Kompan henkilöarkistokokoelma koostuu kirjeenvaihdosta, kirjeistä, käsikirjoituksista, muistelmien käsikirjoituksesta, muistokirjoituksista, puheista, lehtileikkeistä, opiskelijoiden harjoitustöistä, muistiinpanoista, useista kutsuista eri juhliin ja tilaisuuksiin, hänen Tammiston tilansa Karjalohjan asiakirjoista sekä Kompan omista tieteellisistä julkaisuista. Kokoelman laajuus on 10 yksikköä, ja se on vapaasti käytettävissä ottaen huomioon tekijänoikeudet. Aalto-yliopiston arkistossa olevat henkilöarkistot ovat merkittäviä, sillä ne auttavat tutkimaan yliopiston ja tiedekuntien historiaa sekä niiden kehitystä. Henkilöarkistot ovat myös oiva tuki tutkijoille.
Teksti: Erik Liesalho
³¢Ã¤³ó³Ù±ð±ð³Ù:
- Komppa, Gustaf. Muistelmat. Aalto-yliopiston arkisto.
- Nykänen, P. (2007). Kortteli sataman laidalla: Suomen teknillinen korkeakoulu 1908-1941. WSOY.