Kauppakorkeakoulusta rauhan korkeakoulu – Kylmän sodan ajan opiskelija-aktivismia
1960- ja 1970-luvut olivat myllerryksen aikaa opiskelijoille Suomessa. Epäoikeudenmukaisuudet sekä kotona että ulkomailla Vietnamin sodasta Etelä-Afrikan apartheidiin saivat opiskelijat pitkin kampuksia osoittamaan mieltään sekä vaatimaan kansalaisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja maailmanrauhaa. Rauhanliikkeestä muodostui monelle opiskelijalle väylä, jonka kautta he pääsivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin.
Rauhanliikkeen keskiössä oli Suomen Rauhanpuolustajat, joka oli yksi kylmän sodan ajan Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä. Yliopistojen opiskelijat ja henkilökunta muodostivat 1970-luvulla useita paikallisyhdistyksiä, jotka toimivat Suomen Rauhanpuolustajien alla. Tarkoitus oli tuoda rauhantyö korkeakoulujen piiriin, sillä useasta yliopistosta puuttui rauhanliikkeelle omistettuja yhdistyksiä. Rauhanliike sai vastakaikua myös Helsingin Kauppakorkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu), jossa opiskelijat olivat muiden korkeakoulujen tavoin alkaneet radikalisoitua.
”Rauhassa on ihmiskunnan tulevaisuus!”: HKKK:n Rauhanpuolustajat
Toukokuussa vuonna 1975 Helsingin Kauppakorkeakouluun perustettiin Suomen Rauhanpuolustajien Helsingin Kauppakorkeakoulun paikallisyhdistys ry HKKK:n Porvareiden, Keskustan, Toimihenkilöt ja työntekijät ry:n sekä ainekerhojen aloitteesta, Esimerkkiä haettiin etenkin kaksi vuotta aikaisemmin perustetusta Helsingin yliopiston rauhankomiteasta. Suosionsa huipulla 1970-luvun loppupuolella yhdistyksellä oli yli 100 rekisteröityä jäsentä, mutta sen suosio alkoi laskea 1980-luvulle tultaessa suomalaisen opiskelija-aktivismin heikentyessä.
Vuonna 1975 Helsingin Kauppakorkeakouluun perustettiin HKKK:n Rauhanpuolustajat, joka oli Suomen Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö.
HKKK:n Rauhanpuolustajat pyrki edistämään maailmanrauhaa kehottamalla opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia osallistumaan monipuoliseen ja aktiiviseen rauhantyöhön Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Yhdistys järjesti luentoja, hyväntekeväisyyksiä, rauhanmarsseja ja keskustelutilaisuuksia, sekä matalan kynnyksen opiskelijatapahtumia, kuten elokuvailtoja, konsertteja ja juhlia. Tapahtumia yhdisti valistustyö, jonka kautta yhdistys pyrki tiedottamaan kauppakorkeakoulun väkeä ajankohtaisista globaaleista konflikteista sekä konfliktimaiden kulttuureista. Tämän ohessa se esitteli Suomen Rauhanpuolustajien valtakunnallista rauhantyötä ja kannusti kauppakorkealaisia osallistumaan sen toimintaan.
HKKK:n Rauhanpuolustajat oli vasemmistolainen yhdistys, mutta se ei ollut yhtä ideologisesti peittelemätön verrattuna muihin 1970-luvun opiskelijajärjestöihin. Esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun TOKYO ry, jonka aineistoa löytyy myös Aalto-yliopiston arkistosta, oli avoimesti marxilaisleninistinen ja ajoi vankkaa luokkataistelupolitiikkaa 1970-luvulla. Rauhaa priorisoiva retoriikka kasvatti yhdistyksen suosiota vasemmistoryhmien ulkopuolella. Perustajajärjestöt HKKK:n Porvarit ja Keskusta nimittäin pysyivät yhdistyksen jäsenjärjestöinä ja osallistuivat esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen ja yhdistyksen rahalliseen tukemiseen.
Rauhantyötä ja solidaarisuutta
HKKK:n Rauhanpuolustajien perustamisvuosi 1975 oli merkittävä, sillä samana vuonna Helsingissä allekirjoitettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirja, mikä päätti kolme vuotta kestäneet rauhanneuvottelut länsi- ja sosialistimaiden välillä. Konferenssin saavutuksia pidettiin rauhanliikkeen sisällä suurena voittona ja ne kannustivat rauhanaktiiveja lisäämään painetta sekä Suomen että muiden maiden hallituksille. Aseistariisunta ja ydinaseiden hävittäminen olivatkin yhdistyksen yleisimpiä vaatimuksia. Yhdistys muun muassa lähetti 1980-luvun alussa Yhdysvaltain presidenteille Ronald Reaganille ja Jimmy Carterille sekä Neuvostoliiton pääsihteerille Leonid Brezhneville vetoomuksia, joissa yhdistys ilmaisi huolensa ydinsodan uhasta ja toivotti menestystä suurvaltojen aseistariisuntaneuvotteluihin.
HKKK:n Rauhanpuolustajien Pulut-jäsenlehden julkaisuja. Yhdistys pyrki tiedottamaan kauppakorkeakoulun yhteisöä ajankohtaisista konflikteista.
Solidaarisuuden osoittaminen konfliktimaille oli opiskelija-aktivismille elintärkeää kylmän sodan aikana kuten edelleen. HKKK:n Rauhanpuolustajat uskoi, että kaikkien kansojen kamppailut olivat rinnastettu toisiinsa. Konfliktimaiden ulkopuoliset pystyivät täten vaikuttamaan konflikteihin osoittamalla solidaarisuutta ja vaatimaan omien maidensa hallituksia tukemaan epäoikeudenmukaisuuksien uhreja. Yhdistys muun muassa osallistui Etelä-Afrikan boikotointiaaltoon, joka pyrki kaatamaan apartheidpolitiikan eristämällä Etelä-Afrikan muusta maailmasta taloussaarrolla. Yhdistyksen solidaarisuustyö keskittyi myös Vietnamin uudelleenrakentamisurakkaan Vietnamin sodan päätyttyä ja chileläisten tukemiseen maan sotilasvallankaappauksen jälkeen.
Suomen Rauhanpuolustajien solidaarisuusaiheista tiedotteita. Monet suomalaiset opiskelijat tunsivat myötätuntoa globaalin etelän vastoinkäymisiä kohtaan ja yrittivät vaikuttaa kansainvälisiin konflikteihin solidaarisuuden kautta.
Chilen solidaarisuusliike
Vuonna 1973 Chilessä armeija kaatoi Yhdysvaltojen tuella demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden sosialistisen hallituksen. Vallankaappaus ja sitä seuranneen sotilasjuntan ihmisoikeusrikkomukset johtivat kansainväliseen paheksuntaan ja miljoonat ihmiset ympäri maailmaa vaativat sekä ihmisoikeusrikkomusten että diktatuurin loppua. Solidaarisuus Chileä kohtaan jatkui vuoteen 1990 asti, jolloin sotilasjuntta äänestettiin pois vallasta maan ensimmäisessänsä vapaissa vaaleissa vuoden 1973 jälkeen.
Myös suomalaiset osallistuivat liikkeeseen ja suomalaisten ruohonjuuritason tuki chileläisille muodostui kylmän sodan Suomen suurimmaksi ja pitkäaikaisimmaksi solidaarisuusliikkeeksi. HKKK:n Rauhanpuolustajien aineistossa on paljon liikettä koskevaa materiaalia.
HKKK:n Rauhanpuolustajat osallistui muun muassa Chile-solidaarisuusliikkeen protestikirjekampanjaan. Kampanjan tarkoitus oli lähettää Chileen kasoittain kirjeitä, joissa vaadittiin tietoa chileläisistä, joiden epäiltiin olevan tahdonvastaisen katoamisen uhreja. Vuonna 1978 yhdistys laati Chilen diktaattorille Augusto Pinochetille omistettuja kirjeitä kahdesta chileläisestä. He jakelivat niitä ympäri kauppakorkeakoulun kampusta allekirjoitettavaksi, minkä jälkeen ne lähetettiin Chilen hallitukselle ja katoliselle kirkolle. Arkistossa olevasta kirjeenvaihdosta käy ilmi, että Chilen katolinen kirkko tutki katoamisia ja myöhemmin ilmoitti yhdistykselle, että molemmat chileläiset olivat turvassa. Vuosien 1979 ja 1980 jouluina yhdistys järjesti hyväntekeväisyyskeräyksiä näiden kahden chileläisten perheille.
Neuvostoliitto ja HKKK:n Rauhanpuolustajat
Suomen Rauhanpuolustajat koki tärkeäksi, että itä ja länsi tekivät yhteistyötä keskenään rauhan turvaamiseksi, mutta järjestö ei missään nimessä ollut neutraali suurvaltojen välillä. Suomen Kommunistisella Puolueella oli nimittäin vahva edustus Rauhanpuolustajissa ja järjestö oli neuvostojohteisen Maailman rauhanneuvoston jäsen. Tämä vaikutti siihen, miten Neuvostoliitto nähtiin suomalaisen rauhanliikkeen sisällä. HKKK:n Rauhanpuolustajien aineistossa Neuvostoliitto esitetään usein maailmanrauhaa mahdollistavana suurvaltana, kun taas Yhdysvaltojen väitetään estävän maailmanrauhan saavuttamista. Täten yhdistys uskoi, että yksi tärkeimpiä tehtäviä suomalaiselle rauhanliikkeelle oli edistää Suomen ja Neuvostoliiton suhteita kaupankäynnin ja diplomatian kautta.
Tiedotteita HKKK:n Rauhanpuolustajien tapahtumista. Yhdistys järjesti useita tilaisuuksia juhlistaakseen Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä.
Edistääkseen Suomen suhteita itänaapuriin HKKK:n Rauhanpuolustajat järjestivät kauppakorkeakoulun tiloissa useita tilaisuuksia, joissa juhlistettiin Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä. Niissä vieraili Suomen politiikan isoja nimiä, kuten kansanedustaja Ahti Karjalainen (1923–1990), ja he pitivät puheita ulkomaankaupasta, rauhantyöstä ja muista ajankohtaisista aiheista. Tämän lisäksi tilaisuuksissa esiteltiin kauppakorkealaisille neuvostokulttuuria ja kokemuksia Neuvostoliiton opiskelijaelämästä.
Aalto-yliopiston arkisto sisältää Helsingin Kauppakorkeakoulun Rauhanpuolustajien aineistoa vuosien 1975 ja 1982 väliltä. Kokonaisuuteen sisältyy pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, pamfletteja, uutiskirjeitä, vetoomuksia, julisteita sekä Suomen Rauhanpuolustajien ja muiden järjestöjen julkaisemaa materiaalia.
Teksti: Jesse Jaakkola
äٱ:&Բ;
Heinonen, Linda. “Chilen kansa ei ole yksin”: suomalaisen Chile-solidaarisuusliikkeen nousu vuoden 1973 vallankaappauksen jälkeen. Tampere: Tampereen yliopisto 2013.
Metsämäki, Mikko. Taistelu rauhasta: Sadankomitea ja Rauhanpuolustajat 1960-luvun Suomessa. Helsinki: Helsingin Yliopisto. 2001.