���ʵ���

Video: Johanna Ahola-Launosen alustus teknologisesta toiveikkuudesta kestävyysmurroksessa YHYS Politiikkadialogi 2025 -tapahtumassa. 

Tutkimusalueet 

1. Teknologisen toiveikkuuden rooli kestävyyssiirtymissä
2. Teknologian vaikutusten arvioinnin ja ennakoinnin metodologinen kehittäminen
3. Teknologiseen toiveikkuuteen liittyvien merkitysrakenteiden tutkimus kestävyyssiirtymien parissa toimivissa organisaatioissa

Projektin kuvaus

Toiveikkuuden kaksijakoista roolia sekä ilmastotoimien motivaattorina että harhaanjohtajana tutkitaan yhä enemmän, mutta teknologiaan kohdistuvaa toiveikkuutta käsitellään useimmiten polarisoituneen tekno-optimismin ja -pessimismin asetelman kautta.

Towards Sustainable Hope: Exploring the Harmful and Beneficial Effects of Techno-Optimism (SUSTHOPE) on tutkimushanke, joka tutkii, miten teknologinen toiveikkuus rakentuu, mitä se merkitsee eri toimijoille ja millaisia vaikutuksia sillä on kestävyyssiirtymissä. Kestävyyssiirtymät ovat aikamme keskeisiä yhteiskunnallisia haasteita, ja niihin kytkeytyy vahvoja odotuksia teknologian ratkaisuvoimasta. Teknologinen toiveikkuus voi toimia toimintaa suuntaavana voimavarana, mutta se voi myös muovautua epäkriittiseksi optimismiksi, joka ylläpitää ongelmallisia rakenteita ja lykkää vaikeita yhteiskunnallisia ratkaisuja.

Hankkeen tavoitteena on kehittää käsitteellistä ja empiiristä ymmärrystä siitä, miten teknologinen toiveikkuus tuotetaan, kiertää ja institutionalisoituu erilaisissa yhteiskunnallisissa ja organisatorisissa konteksteissa. Tutkimus tarkastelee toivoa sekä affektiviisenä ilmiönä että uskomuksena ja käytäntönä, joka ohjaa toimintaa ja päätöksentekoa. Tämän kautta pyritään tunnistamaan, milloin teknologinen toiveikkuus tukee kestävyyttä edistäviä muutoksia ja milloin se muodostuu haitalliseksi. 

SUSTHOPE yhdistää filosofisen analyysin ja empiirisen yhteiskuntatutkimuksen syventääkseen teknologisen toiveikkuuden käsitettä sekä teoreettisesti että käytännöllisesti. Hankkeen tuloksena kehitetään välineitä, joiden avulla organisaatiot ja päätöksentekijät voivat tunnistaa ja arvioida teknologiaan liittyviä toiveita ja lupauksia kriittisesti mutta toivoa menettämättä. 

Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia (2025–2028), Suomen Kulttuurirahasto (2024, 2028–2029) sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto (2024).

Jos olet kiinnostunut ohjauksesta, yhteistyöstä tai sinulla on kysyttävää, voit olla meihin matalalla kynnyksellä yhteydessä sähköpostitse!

���԰쾱��ö������ٳٱ�����

Ryhmää johtava Johanna Ahola-Launonen (PI) on valtiotieteiden tohtori (käytännöllinen filosofia, Helsingin yliopisto) ja Suomen Akatemian akatemiatutkija. Hänen tutkimuksensa sijoittuu soveltavan filosofian, tieteen- ja teknologian tutkimuksen, teknologian filosofian sekä poliittisen filosofian risteysalueelle. Hänen aiempi tutkimuksensa on käsitellyt muun muassa teknologisten odotusten ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä biotaloudessa ja terveyden jakamisessa.

Olli Tiikkainen on hankkeen empiirisen osan koordinoiva tutkija. Olli on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, ja hän viimeistelee tällä hetkellä sosiologian väitöskirjaansa Helsingin yliopistolla. Hänen aiempi tutkimuksensa on käsitellyt vaikuttavuussijoittamisen hallintaan liittyviä kysymyksiä tieteen ja teknologian tutkimuksen, taloussosiologian, kestävyystransitiotutkimuksen ja yhteiskuntateorian näkökulmista. Osana tätä hän on kehittänyt kvalitatiivista tutkimusosaamista mm. kenttähavainnoinnin, asiantuntijahaastattelemisen ja käytäntöorientoituneen dokumenttianalyysin parissa.

Oskari Kautto on hankkeessa tutkimusavustaja ja tutkii taustatyönä teknologian arviointi- ja ennakointiviitekehyksiä. Oskari on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti (käytännöllinen filosofia), ja hän tekee Helsingin yliopistolla graduaan, joka käsittelee kestävyyskriisiä yhteiskuntafilosofian ja teknologian filosofian näkökulmista. Maisteriopinnoissaan hän on keskittynyt filosofisiin kysymyksiin yhteiskunnasta, kestävyydestä, tieteellisestä tiedontuotannosta ja tieteen ja julkisen päätöksenteon suhteesta.

Aiheeseen liittyvää: