ÄûÃʵ¼º½

"Mä oon tällainen toipuva tekoälyskeptikko", Lauri Järvilehto toteaa.

"Pidin pitkään näitä "tekoäly, ajatteleva kone" -tyyppisiä juttuja puhtaana hömppänä ja huuhaana, mutta nämä uudet ratkaisut ovat osoittaneet, että ne tekevät sellaisia asioita, jotka vielä pari vuotta sitten vaikutti olevan teknisesti haastavia, ellei mahdottomia toteuttaa."

Järvilehdon mukaan viimeisen kymmenen vuoden ajan on ollut selvää, että automaatio- ja informaatioteknologian muodot ja kehitys haastavat tapaa tehdä töitä.

Hän kertoo, että kahden Oxfordin yliopiston professorin tutkimus vuodelta 2013 kohahdutti maailmaa esittämällä, että lähitulevaisuudessa 47 % nykyisistä ammattialoista poistuisi automaation seurauksena. Vuonna 2016 Bostonin yliopiston professori James Bessen puolestaan kritisoi tutkimusta ja perusteli kantansa aineistolla, jonka mukaan automaatio oli vuosina 1950–2011 korvannut Yhdysvalloissa vain yhden ammatin: hissioperaattorin.

Automaatio muokkaa työn tekemisen tapoja

Järvilehto kuvaa, että automaatioteknologia ei poista ammatteja, vaan se muokkaa työn tekemisen tapoja. Esimerkiksi 1980–1990-luvuilla faksilaitteen käyttö oli välttämätön taito monilla aloilla. Nykyään teknologian tuomien muutosten myötä faksilaitteen tilalle on useissa ammateissa noussut välttämätön tarve osata käyttää erilaisia pikaviestintäsovelluksia.

Tuoreet analyysit tukevat Oxfordin yliopiston professorien tutkimusta, sillä niiden mukaan noin puolet arkisista työtehtävistä voidaan automatisoida lähitulevaisuudessa.

Järvilehdon mukaan vielä noin viisi vuotta sitten asiantuntijat olivat sitä mieltä, että automaatio koskee ensisijaisesti suorittavaa työtä. Ennustettiin, että siltä olisivat vielä pitkään turvassa tietotyötä tekevät henkilöt ja esimerkiksi johtamiseen, opettamiseen, koodaamiseen, kirjoittamiseen ja kuvioiden luomiseen liittyvät ammatit.

Tilanne on kuitenkin kääntynyt päälaelleen: suorittavaa työtä tekevät henkilöt hoitavat edelleen omia töitään, kun taas tietotyöläiset ovat huomanneet, että uudet tekoälyratkaisut voivat hoitaa merkittävän osan heidän päivittäisistä työtehtävistään.

Järvilehto muistuttaa kuitenkin, ettei automaatio poista tekijöiden tarvetta, vaan se muokkaa heidän osaamistarpeitaan.

"Tilanne on niin äkkiväärä, että mä en oikeastaan pysty sanomaan mitä kannattaisi opiskella seuraavaksi, jotta pärjää tässä muutoksessa", hän sanoo.

"Tärkeintä on, että me opitaan näitä oppimisen metataitoja, jatkuvaa oppimista, ja tuodaan sitä sujuvasti osaksi meidän jokapäiväistä arkielämää."

Elämänlaajuinen oppiminen mahtuu arkielämän pieniin rakoihin

Aalto-yliopistossa perinteisen jatkuvan oppimisen määritelmän tilalle on kehitelty ajatus elämänlaajuisesta oppimisesta.

Uuden näkökulman taustalla on oppimispääomaa lisäävän sisällön mahduttaminen arkielämän pieniin väleihin, kuten kahvitauoille, bussipysäkillä odottamiseen tai metsäkävelyihin.

Elämänlaajuisen oppimisen tavoitteena on tehdä oppimisesta sujuvaa kiireisen arjen keskellä niin, että oppiminen veisi kuukausien sijaan minuutteja.

Oppiminen voidaan nähdä mahdollisuutena kehittää työtä ja työelämää siten, että se ohjaa yksilöitä lähemmäs omia kiinnostuksenkohteitaan ja vahvuuksiaan.

Järvilehto kannustaa oppijoita keskittymään erityisesti kahteen asiaan: siihen, mikä heitä oikeasti kiinnostaa ja mitä he haluavat oppia sekä siihen, miten oman alan osaamistarpeista voisi tunnistaa nopeasti itselle hyödyllisiä asioita.

Kun näiden aiheiden parissa työskentelee edes muutaman minuutin kerrallaan, toteutuu jatkuva oppiminen pienellä panostuksella, Järvilehto toteaa.

Lauri Järvilehto on Aalto-yliopiston työelämäprofessori, filosofi, tietokirjailija, yritysvalmentaja, muusikko ja sarjayrittäjä. Järvilehto on kiinnostunut ajattelusta, hyvinvoinnista, luovuudesta, oppimisesta ja työn tulevaisuudesta. Hän on kirjoittanut useita bestseller-kirjoja sekä luennoinut ajattelun työkaluista ja teorioista yliopistoissa, startup-alan tilaisuuksissa ja tieteellisissä konferensseissa ympäri maailmaa.

Teksti on tiivistelmä puheenvuorosta, jonka Lauri Järvilehto piti FITech-verkostoyliopiston vieraspuhujana Mimmit koodaa -ohjelman järjestämässä Teknologiapolkuja-virtuaalitapahtumassa 1.11.2024.