���ʵ���

Silja Sormunen on kiinnostunut monesta asiasta. Niin monesta, että ennen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa hän ehti opiskella yliopistossa psykologiaa, lääketiedettä, filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa.

”Filosofian opintojeni kautta kiinnostuin enemmän matematiikasta ja fysiikasta. Siitä lähti ajatus, että olisi kiinnostavaa opiskella jotain matemaattisempaa. Matematiikka toimii kuitenkin siltana eri tieteenalojen välillä”, Sormunen sanoo.

Maisteriopintoja varten hän halusi löytää ohjelman, jossa voisi yhdistellä eri kiinnostuksen kohteita mutta myös oppia uutta. Hän törmäsi Aallon maisterikoulutusohjelmia selatessaan sattumalta monitieteellisen Complex Systems -linjaan. ”Se tuntui juuri siltä, mitä olin etsinyt.”

Nyt Sormunen opiskelee ohjelmassa toista vuotta. Life Science Technologies -ohjelma keskittyy biolääketieteelliseen tutkimukseen, mutta opiskelijat voivat valita pääaineensa kuudesta eri vaihtoehdosta.

Sormusen pääaineen keskeisessä osassa ovat monimutkaiset verkostot, ja opintoihin kuuluu muun muassa verkostotiedettä, tilastotiedettä, matematiikkaa ja ohjelmointia. Tavoitteena on tarjota opiskelijoille vahva laskennallinen ja teoreettinen ymmärrys siitä, miten monimutkaiset järjestelmät – vaikkapa ihmisaivot tai biologiset tai sosiaaliset järjestelmät – toimivat. Opinnoissa voi painottaa joko järjestelmien teoriaa tai datatiedettä.

Maisteriopinnoissa hankittua ymmärrystä monimutkaisista järjestelmistä voi myöhemmin soveltaa monilla eri aloilla, kuten neurotieteeseen ja sosiaalisiin verkostoihin. ”Minusta on hienoa, että samojen työkalujen avulla voi tehdä hyvin erilaisia projekteja. Nyt olen mukana Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa tehtävässä yhteistyöprojektissa, joka liittyy immunologiaan.” 

Aallon puolelta tutkimusta johtaa . Tutkijat selvittävät muun muassa sitä, miten immuunijärjestelmälle välttämättömät T-solut eroavat diabeetikoilla ja terveillä kontrolliosallistujilla sekä sitä, minkälaisten prosessien kautta T-solureseptoreita tuotetaan kateenkorvassa.

Maisterintutkintoon voi helposti sisällyttää myös erilaisia sivuaine- ja valinnaisopintoja. Sormunen lukee sivuaineenaan matematiikan ja systeemianalyysin laitoksen .

Kaikesta oppii jotain uutta

Sormusen kiinnostus monenlaisia asioita kohtaan näkyi jo koulussa. Hän piti erityisesti äidinkielestä ja kirjoittamisesta, matematiikasta, kielistä ja historiasta, mutta mikään muukaan kouluaine ei ollut varsinaista pakkopullaa. ”Tykkäsin melkein kaikista aineista ja opiskelin melkein kaikkea, mitä pystyi.”

Musiikki oli tärkeä harrastus jo lapsena. "Soitan viulua ja pianoa ja harrastan edelleen klassista laulua aika aktiivisesti. Luen myös paljon."

Vanhemmat ovat aina kannustaneet ja rohkaisseet Sormusta opiskelemaan sitä, mikä tuntuu omalta jutulta. ”Moni muu olisi varmaan alkanut painostaa, että päätä jo, mitä haluat”, Sormunen sanoo nauraen. ”Kaikesta, mitä opiskelee, jää kuitenkin ymmärrystä ja näkökulmia, joita voi käyttää eri lailla.”

Sormusesta on ollut kiinnostavaa nähdä, miten eri tavoilla esimerkiksi aivoihin liittyviä kysymyksiä lähestytään psykologian, filosofian, lääketieteen ja verkostotieteen aloilla. ”Eri tieteenaloilla on hyvin erilaiset tavat määritellä, millaisia kysymyksiä voi ja kannattaa kysyä ja millaiset vastaukset ovat hyväksyttäviä.”

Doctoral track yhdistää maisteri- ja tohtoriopinnot

Tutkimus kiinnosti Sormusta jo lukioikäisenä. Nyt hän on mukana doctoral track -ohjelmassa, joka yhdistää maisteri- ja tohtoriopinnot. Ohjelmassa opinnot räätälöidään niin, että ne tukevat tohtoriopintoja. Tutkimuskokemusta kertyy jo maisteriopintojen ensimmäisen lukukauden aikana.

”Opiskelijat ovat ensin tutkimusavustajana eri tutkimusryhmissä, ja pikkuhiljaa he alkavat valita omaa aihetta ja tehdä siitä diplomityötä ja väitöskirjaa.” Saramäen johtaman projektin lisäksi Sormunen on työskennellyt apulaisprofessori Mikko Kivelän ryhmässä, jossa hän tutki ihmisten liikkuvuutta ja sosiaalisia verkostoja wifi-datan avulla.

Sormusen tavoitteena on valmistua diplomi-insinööriksi vuonna 2020. Muutaman vuoden kuluttua hän toivoo löytävänsä itsensä yliopistolta postdoc-tutkijana. ”On tuntunut turvallisen kivalta ja pitkäjänteiseltä tehdä maisteria ja väitöskirjaa Aallossa. Aiemmin olen tehnyt niin monenlaista eri juttua, että ohjelma ja sijaintikin ovat vaihtuneet melkein vuosittain.”

Aalto-yliopistossa Sormusen lempiasioita ovat mukava tutkimusryhmä sekä vehreä, veden lähellä oleva ja yhtenäinen kampusalue. ”Minusta on kiva kävellä esimerkiksi Laajalahden lintutornille.”