���ʵ���

Kun syyskuussa 2020 ihmiset ympäri maailman olivat kamppailleet COVID-19-pandemian kourissa jo kuukausia, ryhmä Aalto-yliopiston tutkijoita ja eri laitosten opiskelijoita ryhtyi kokoontumaan virtuaalisten kahvihetkien äärelle ja järjestämään osallistavia verkkotyöpajoja tarkoituksenaan purkaa kriiseihin kytkeytyviä näkökulmia.

Nyt -niminen kollektiivi kokoontuu säännöllisesti keskustelemaan tärkeistä kriiseihin liittyvistä aiheista kriittisesti ja rakentamaan niitä uusista lähtökohdista, kuten ydinjäsenet Natalia Villaman, Floris van der Marel, Henriette Friis ja Sid Rao tässä haastattelussa kertovat.

Vaikka kollektiivin perustaminen sijoittui pandemia-aikaan, syy hankkeen perustamiseen ei ollut ainoastaan COVID-19-kriisi. Pandemian synnyttämä kriisi toki koskettaa ihmisiä eri puolilla maailmaa, mutta ”monelle, kriisi on aina ollut läsnä”, toteaa Aalto-yliopiston ja Sinburne University of Technologyn tohtoriopiskelija Floris van der Marel, joka tutkii epätasapainoa osallistavassa suunnittelussa. ”Nyt käsillä on on kriisi, jonka me kaikki näemme ja tunnustamme”, hän lisää. Kollektiivi on järjestänyt työpajoja esimerkiksi , kriisikestävyydestä, datan hyödyntämisestä aktivismissa sekä poikkeavista näkökulmista osallistavassa suunnittelussa.

Kaikissa kulttuureissa sekä koulutuksessa on asioita, joita ei kyseenalaisteta. Esimerkiksi suunnittelija oppii tietyn tavan kohtaamaan ongelmia, ja jossain vaiheessa tämä tapa vakiintuu alitajuiseksi käytännöksi, jolloin hän helposti sivuuttaa mahdolliset kielteiset vaikutukset. Tässä suhteessa hanke on olennaisen tärkeä, sillä kollektiivi pureutuu narratiiveihin, joita ei yleensä lähestytä tarpeeksi kriittisesti, toteaa Natalia Villaman, Aalto-yliopistossa työskentelevä suunnittelun tutkijana ja kulttuurivälittäjä.

”Meillä on erilaiset akateemiset taustat, sillä tulemme eri puolilta maailmaa ja erilaisten kokemusten parista. Kun toimimme yhdessä, voimme viedä kaiken tietomme myös käytäntöön”, jatkaa Henriette Friis, Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelman opiskelija..

Floris van der Marel lisää, että jokainen myös muokkaa yhteiskuntaa omalla tahollaan: ”On tärkeää, että kiinnitämme huomiota meitä alitajuisesti ohjaaviin tekijöihin – siihen mitä nämä normit ovat ja miten niitä voi havainnoida ja haastaa. Tällä on suuri merkitys, joka vain kasvaa kriisien aikana, sillä kriisit paljastavat valtarakenteiden epätasapainon ja tuovat ne lähemmäs.”

Teknologian ja siihen liittyvien menettelytapojen kriittinen tarkastelu

Monet Crisis Interrogatives -kollektiivin aktiiviset jäsenet tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 2020, kun tietotekniikan laitos järjesti  -nimisen kesäkurssin. Kurssin järjesti työelämäprofessori Nitin Sawhney, jonka elämää ja uraa ovat värittäneet kriisit.

Vaikka kollektiivi aloitti toimintansa vasta muutama kuukausi sitten epävirallisilla kahvikeskusteluiden ja verkkotyöpajojen myötä, se on muodostanut jo useita suuremman mittakaavan hankkeita.

Nitin Sawhney vetää Suomen Akatemian rahoittamaa   -nimistä tutkimushanketta, joka toteutetaan yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Tutkijat toivovat, että hanke valottaa tapoja, joilla yhteiskunnassa ilmenevät kriisinarratiivit vaikuttavat yleiseen ahdistuneisuuteen ja käyttäytymiseen pandemian aikana sekä auttaa kehittämään riskiviestinnän strategioita ja yhteistyömalleja, joilla valmistaudutaan ja reagoidaan kriiseihin. 

Kollektiivi toimi myös inspiraationa tietotekniikan laitoksen uudelle,  -kurssille, jonka ohjaajana professori Sawhneyn myös toimii. Henriette Friis ja tohtorikandidaatti Sid Rao tietotekniikan laitokselta toimivat kurssilla opetusavustajina. ”Tämä on myös tuonut yhteen ihmisiä Aallon eri laitoksilta ja jopa muista yliopistoista eri puolilta maailmaa. Tarkastelemme eettisiä toimintatapoja ja teknologian suunnittelukäytäntöihin liittyviä asioita kriittisesti”, Henriette Friis kertoo. 

Sid Rao huomauttaa, että tekoälyn ja koneoppimisen oikeudenmukaisuuteen liittyvä tutkimus pohjautuu pitkälti länsimaalaisiin lähtökohtiin sekä sellaisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, tietoaineistoihin, mitta-asteikkoihin ja lakiperiaatteisiin, joilla viitataan lähinnä valtavirtaa edustaviin länsimaisiin yhteiskuntiin ja ideologioihin. ”Näissä keskusteluissa tuntuu vallan unohtuneen vähemmistöjen sekä aliedustettujen näkökulmat ja kokemukset.”

Hän lisää, että muut kuin länsimaat ovat puskemassa voimakkaasti laajan mittakaavan tekoäly- ja koneoppimisjärjestelmiä, kuten esimerkiksi kasvojentunnistusta ja rajavalvontaa kopioimalla ja uudelleen käyttämällä länsimaisia työkaluja ja menetelmiä. ”Koimme tarvetta herätellä keskustelua tietotekniikan opiskelijoiden keskuudessa siitä, miten automatisoitua järjestelmää ei voi naiivisti yleistää ilman, että huomioidaan sen yhteiskunnallinen vaikutus.”

Rao myös huomauttaa, että tekoäly- ja koneoppimiskursseilta usein puuttuu kriittinen arviointi muistakin kuin teknillisistä lähtökohdista. ”Valitettavasti kaikilla olemassa olevalla teknologioilla on yhteiskunnallinen, poliittinen, eettinen ja humanitäärinen ulottuvuutensa, joka jää jalkoihin, kun etsitään parasta ratkaisua ongelmaan. Monen ongelman kohdalla ratkaisu ei löydy ainoastaan teknologiasta. Sen sijaan sekä ongelmaa että ratkaisua tulisi tarkastella kriittisesti tietotekniikan ulkopuolelta, esimerkiksi yhteiskuntatieteen, antropologian, suunnitteluajattelun tai etnografian avulla.”

Monet kollektiivissa mukana olevat tutkijat ovat olleet mukana perustamassa esimerkiksi uuden Aalto-yliopiston Color of Science -hanketta, jossa muut kuin valkoihoiset sekä alkuperäisyhteisöistä peräisin olevat henkilöt kertovat kokemuksistaan ja haasteistaan. Crisis Interrogatives -kollektiivi aikoo myös järjestää live- ja hybriditapahtumia, kun pandemiarajoitukset hellittävät.

Kriiseistä puhuminen vain yhdestä näkökulmasta mahdotonta

Crisis Interrogatives -kollektiivi ottaa mielellään mukaan uusia jäseniä erilaisista taustoista, mikäli nämä voivat samaistua yhteisön mielenkiinnon kohteisiin ja manifestiin ja haluavat tarkastella yhteiskuntaa kriittisesti.

Natalia Villaman huomauttaa, että kriiseistä keskusteleminen vain yhdestä näkökulmasta ei edes olisi mahdollista. Olemme kaikki muutakin kuin ammattimme ja koulutuksemme, ja jopa samalla alalla työskentelevät ovat lähtöisin monipuolisesti eri taustoista ja kulttuureista.

Henriette Friis pitää diversiteetin ja inklusiivisuuden tukemista työssämme tärkeänä, sillä jokainen näkee maailman omalla tavallaan. Henkilökohtaisista kokemuksistamme, etuoikeuksistamme ja ennakkoasenteistamme johtuen tapamme tarkastella maailmaa korostaa aina tiettyjä tärkeitä ulottuvuuksia samalla kun se häivyttää toisia. ”Emme voi nähdä kaikkea, eikä sitä pidä meiltä vaatiakaan, mutta toimiessamme yhdessä maailma ympärillämme kirkastuu ja ymmärrämme paremmin sen tarpeita ja mahdollisuuksia.”

Kun tämä uusi yhteisö kokoontuu keskustelemaan virtuaalisesti, keskusteluiden tavoitteena ei ole päästä yksimielisyyteen tai löytää pakonomaisesti tapoja olla samaa mieltä. Tarkoituksena on löytää uusia tapoja haastaa asioita yhdessä ja saada aikaan tärkeitä muutoksia.

Henkilökuvat: George Atanassov / Aalto Design Factory