���ʵ���

Nooralla oli ennen yliopistovaihtoon lähtöä takanaan vuoden lukiovaihto Yhdysvalloissa. Hän pääsi jo lukioaikana tutustumaan välillisesti Meksikoon ja meksikolaiseen kulttuurin, sillä hän asui Kaliforniassa kaupungissa, jonka monella asukkaalla oli meksikolaistaustaa. Noora pääsi kuitenkin tutustumaan maahan kunnolla vasta Meksikoon päästyään, eikä kulttuurishokeiltakaan vältytty. Kauas Euroopasta lähteminen oli jännittävää, mutta toi mukanaan myös sopeutumisvaikeuksia. Esimerkiksi asioiden hoitaminen oli työläämpää kuin Suomessa tai Euroopassa: ”Välillä joutui odottelemaan vastauksia tosi kauan. Mietin vähän, että onko siellä kaikki kunnossa, kun sinne menee. Esimerkiksi koulun suhteen moni asia hoidettiin vasta paikan päällä”, Noora kertoo alun järjestelyistä. Vaikeuksista huolimatta kaikki sujui lopulta mallikkaasti. Aallon päädyssä esimerkiksi latinalaiseen Amerikkaan perehtynyt vaihtokoordinaattori osasi auttaa kurssivalintojen kanssa, mistä oli Nooralle suunnatonta apua.

Myös eräs toinen arkipäiväinen asia aiheutti suomalaiselle opiskelijalle harmaita hiuksia: ”Meille kaikille suomalaisille oli pahinta se, että Meksikossa ollaan niin suurpiirteisiä aikataulujen suhteen. Itse olen tottunut siihen, että kun joku asia on johonkin aikaan, niin siellä ollaan jo kymmenen minuuttia etuajassa. Mutta siellä kun oltiin sovittu, että mennään johonkin, niin sitä henkilöä ei saatu kuulumaan sinne tuntiin”, Noora kertoo paikallisten aikakäsityksestä. Lisähankaluuksia toi se, ettei sovitusta aikataulusta myöhästymistä pystynyt ennakoimaan. Vaikka aikakäsitykseen ehti puolessa vuodessa hieman tottua, se saattoi vaihdella paljonkin. ”Kyselimme paikallisilta, että mikä on yleinen konsensus. He sanoivat, että kaikki tietävät tulla myöhemmin, mutta se ei ollut aina vaikkapa puoli tuntia joka tilanteessa. Minä en siis kyllä heti oppinut, että moneltako missäkin tilanteessa tarkoitettiin. Hauskinta oli, että kouluunkin tultiin myöhässä. Proffat vieläpä sanoivat, että kouluun tullaan kyllä ajoissa – mutta luennoille ravasi ihmisiä sisään koko opetuksen ajan”, Noora naurahtaa.

Vaihtoasiat ovat tulleet tutuiksi myös työn ja vastuutehtävien kautta. Vaihdon jälkeen Noora työskenteli vuoden Aallon vaihtoneuvojana. Hänen työnkuvaansa kuului monenlaista: hän kirjoitti juttuja opiskelijoiden vaihtokokemuksista, auttoi opiskelijoita vaihtoon liittyvissä kysymyksissä ja otti ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita vastaan. Noora kokee, että osa-aikainen tehtävä oli monipuolinen katsaus vaihtoasioihin ja helppo sovittaa yhteen opintojen kanssa. Vapaaehtoistyössään vaihtojärjestössä, jonka kautta oli lukiovaihdossa, hän on toiminut etenkin Suomeen saapuvien vaihto-opiskelijoiden yhteyshenkilönä, eräänlaisena host-perheen ulkopuolisena tukihenkilönä. 

Vaihto-opiskelua harkitseville Nooralla on selvä viesti: ”Ehdottomasti suosittelen vaihtoon lähtemistä! Vaikka siinä on vähän ylimääräistä hommaa, niin se on loppupeleissä todellakin sen arvoista. Enkä ole ikinä kuullut, että kukaan olisi sanonut, ettei vaihtoon lähteminen kannata. Vaikka se kokemus olisi ollut millainen, niin on ollut vaikka siistiä huomata, kuinka sopeutuvainen itse on.” Noora ei vielä itsekään ole saanut tarpeekseen ulkomaankokemuksista, sillä häntä kiinnostaa vielä lähteä töihin tai harjoitteluun ulkomaille. Myös tohtoriopinnot ulkomailla kiinnostavat. Tulevaisuus näyttää, mihin päin maailmaa Noora seuraavaksi lähtee.