���ʵ���

Aalto-yliopistossa elokuvaohjaajaksi opiskelevaOlli Ilpo Salonen osallistui kolme vuotta sitten silloisen elokuvaohjauksen professorin Jarmo Lampelan järjestämälle ensemble-elokuvan kurssille. Kurssilla oli tarkoitus tuottaa 30-50 minuutin mittaisia elokuvia, joissa tarinan keskiössä olisi yhden päähenkilön sijasta ryhmä ihmisiä.

Salonen alkoi suunnitella elokuvaa helsinkiläisestä indie-rockia soittavasta bändistä hahmotellen tarinaa asuntonsa seinälle post-it-lapuilla. Hän huomasi pian olevansa tekemisissä pitkän elokuvan kanssa. “Mulla oli 90 kohtausta, enkä pystynyt luopumaan monestakaan niin, että tarina tulisi kerrotuksi – otin lappuja pois seinältä ja hetken päästä laitoin aina takaisin” Salonen kertoo.

Salonen päätti lähteä huimaan yritykseen tehdä pitkä elokuva pienellä, lyhytelokuvan tekoon tarkoitetulla budjetilla. Hän teki päätöksen varmistettuaan, että näyttelijät ja työryhmä olivat idean takana – he eivät nimittäin saaneet työstään palkkaa. Elokuvaa kuvattiin 1,5 kuukauden aikana, samalla käsikirjoittaen ja leikaten. “Kuvauspäivät olivat repaleisia – järjestimme kuvauksia aina kun pääroolin esittäjä Minka Kuustonen oli vapaalla töistään Kansallisteatterista ja Espoon kaupunginteatterista” Salonen kertoo. Näyttelijät tuottivat materiaalia omaan hahmoonsa liittyen ja kirjoittivat myös kohtauksia auki.

Bändin keulahahmoa, laulaja Krisua esittää elokuvassa Minka Kuustonen. Kuva: Hannu Käki.

Budjetti loppui vasta leikkausvaiheen jälkeen, jolloin elokuva oli kyllä valmis, mutta rahaa ei ollut sen esittämisessä tarvittaviin musiikin tekijänoikeuskorvauksiin. Tällöin Yleisradio lupautui kumppaniksi, ostaen tv-levitystysoikeudet. Budjetin lisäys mahdollisti myös teatterilevityskanavien etsimisen.

Elokuvan teatterilevitys järjestyi lopulta koulun kontaktien avulla: Finnkinon ohjelmapäällikkö saatiin katsomaan elokuvaa ja hän piti siitä. Sitten etsittiin vain sopiva ensi-iltaviikko. “Nyt on helpottunut ja iloinen olo: elokuvamme saa mahdollisuuden tavoittaa laajempaa yleisöä, vaikkakin tämä tietää lisää töitä elokuvan tuottajalle, ohjaajalle ja tiedottajalle – eli itselleni” Salonen summaa.

Pitkän elokuvan valmistuminen on harvinainen tapaus Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella, jossa tehdään harjoitustöinä perinteisesti lyhytelokuvia. Laitoksen tuottaja Ilkka Mertsola näkee Salosen elokuvan osana laajempaa indie-elokuvan trendiä: “Tekniikan kehittyminen mahdollistaa pitkän elokuvan tekemisen halvemmalla kuin ennen. Rahoittajat, levittäjät ja oppilaitokset miettivät nyt suhdettaan näihin kevyellä tuotannolla tehtyihin pitkiin elokuviin.”

Laitoksella pidetään ainakin toistaiseksi esimerkiksi lopputöiden maksimirajana 30 minuutin kestoa. “Lyhyemmässä muodossa päästään harjoittelemaan ammattimaisempaa tuotantoa ja pystymme maksamaan normaalisti palkkaa mukana oleville ammattilaisille. Kevyemmissä tuotannoissa on myös suurempi riski epäonnistua” Mertsola pohtii. Salonen ei myöskään erityisesti rohkaise kanssaopiskelijoitaan ryhtymään pitkän elokuvan tekoon koulutuotantona: “Elokuvan tekoon kulunut kolme vuotta on pitkä aika opinnoista.”

“Wendy and the Refugee Neverland” on indie-feelgood -elokuva bändistä, joka haaveilee monien muiden tavoin siitä suuresta läpimurrosta, käännekohdasta joka muuttaisi elämän suunnan. Bändin keulahahmoa, laulaja Krisua esittää elokuvassa Minka Kuustonen ja muita keskeisiä rooleja mm. Joonas Kääriäinen, Juha Pulli, Jonas Saari, Antti Heikkinen, Linda Wiklund ja Joonas Snellman. Elokuva tulee teatterilevitykseen Finnkinolle 21.7.2017.

Kuva: Hannu Käki.