���ʵ���

Ompelukone ei ole 200 vuotta keksimisensä jälkeen juuri muuttunut toiminnoiltaan tai ulkomuodoltaan. Vaatepalat yhdistetään edelleen yleensä ihmiskäyttöisillä ompelukoneilla usein matalapalkkamaissa sijaitsevissa tehtaissa. Käytäntöön liittyy yleisesti työvoiman hyväksikäyttöä, sillä muotimerkit saattavat ulkoistaa tämän raskaan työvaiheen alihankkijoille, jotka puolestaan ulkoistavat työn edelleen.

Näin hajanaisessa tuotantoympäristössä toimitusketjun avoimuutta on vaikea saavuttaa. Vaatteiden valmistaminen matalapalkkamaissa tarkoittaa sitä, että myös kuljetuskustannukset – ja niihin liittyvät hiilipäästöt – ovat osa pikamuotiteollisuutta.

Yksinkertaisesti sanottuna nykyisen vaatetustuotannon paradigma on harvoin kestävä eikä aina edes eettinen.

Kokoamisen tuominen kotiin

Suomalainen vaatesuunnittelija ja Aalto-yliopiston alumni ja tohtoriopiskelija Matti Liimatainen pyrkii ratkaisemaan ongelman siirtämällä vaatteen kokoamisen vaatteen käyttäjän käsiin. Hänen Self-Assembly-vaatemerkkinsä tekee vaatteita, joissa on erityiset käsin yhdistettävissä olevat saumat. Ompelukonetta ei näin ollen tarvita ollenkaan. Vaatteet toimitetaan pakkauksissa, joiden mukana on koko kokoamisprosessin kattavat ohjeet käyttäjää varten.

”Kokoamisvalmiit vaatteet ovat aika radikaali keino lisätä avoimuutta vaatteiden valmistusteollisuudessa”, sanoo Liimatainen. ”Kokoaminen tapahtuu kirjaimellisesti omien silmien edessä eikä piilossa jossain tehtaassa maailman toisella puolella.”

Liimatainen kertoo, että ihmisten osallistuminen omien vaatteidensa kokoamiseen kannustaa entistä tietoisempaan kulutukseen. Ideana on, että kun ihmiset ovat kokeneet omien vaatteidensa kokoamisen vaivan, he todennäköisemmin käyttävät vaatteita pidempään. Tämä edistää pikamuotiteollisuuden vakiinnuttaman kertakäyttökulttuurin muuttamista.

”Huikea määrä vaatteita heitetään pois vain yhden käyttökerran jälkeen tai vaikka vaatetta ei olisi käytetty ollenkaan”, hän sanoo. ”Ja yksittäistä vaatetta käytetään keskimäärin seitsemän tai kahdeksan kertaa ennen kuin se heitetään menemään.”

”Ihmisillä on taipumus antaa enemmän arvoa tuotteille, joita he ovat osaltaan luoneet – jolloin puhutaan niin sanotusta IKEA-vaikutuksesta. Vaatetuotannossa perinteisesti ainoastaan ompelemaan ja neulomaan kykenevät ihmiset pystyivät valmistamaan omat vaatteensa. Mutta valmistuspakkaukseni tuo vaatteiden kokoamisen kaikkien ulottuville, eikä mitään laitteita tarvita.”

Avoimuutta automaation kautta

Liimatainen uskoo, että monet maailman vaateteollisuuden aiheuttamista eettisistä ja ympäristöön liittyvistä ongelmista voidaan ratkaista automatisoimalla vaatteiden suunnittelu- ja valmistusprosesseja.

Hän ryhtyi kehittämään ideoitaan työskennellessään vaatesuunnittelijana Lontoossa. Samaan ajanjaksoon sisältyi myös jakso suunnittelun kehittämisjohtajana kokeellisella Aitor Throup -merkillä.

”Aloin työstää automaatiota, koska halusin tehdä omia mallikappaleita”, kertoo Liimatainen. ”Vaateteollisuudessa mallikappaleiden valmistaminen on todella hidasta, joten aloin tehdä useita prototyyppejä tietokonetekniikan avulla löytääkseni nopeampia keinoja mallikappaleiden valmistukseen.”

”Loin kangaspalojen yhdistämistä varten Self-Assembly-järjestelmän, jossa ei tarvita ompelua”, hän sanoo. ”Vaatteiden kaavat ovat aika monimutkaisia silmukointirakenteen vuoksi, joten automaatiota tarvitaan sen laskemiseksi, kuinka monia silmukoita ja aukkoja on lisättävä kuhunkin saumaan, ja mikä on niiden tarkka kohta. Laskennassa on oltava tarkkana.”

Liimatainen on esitellyt töitään Alankomaissa, Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa. Hän sanoo pyrkivänsä automatisoimaan muotiprosessin jokaisen vaiheen voidakseen tuoda tuotannon mahdollisimman lähelle vaatteen käyttäjää.

Hän on rakentanut ja ohjelmoinut oman kaavaleikkurinsa ja kirjoittaa nyt algoritmeja luonnoskehittimiin, joiden avulla ihmiset voivat luoda omia vaatteita alusta alkaen. Liimataisen vision mukaan työ tehdään tulevaisuudessa automaattisissa vaatekioskeissa, joissa ihmiset voivat piipahtaa suunnittelemassa ja valmistamassa omat vaatteensa.

”Tärkeimpänä tavoitteenani juuri nyt on pystyä kertomaan tietokoneelle kaikki vaatteesta niin, että luonnoskehittimeni kykenee ymmärtämään erilaisia vaatemakuja ja auttamaan ihmisiä luomaan omat vaatteensa.”

”Eettiset ongelmat on helppo piilottaa toimitusketjuun, ja haluankin siirtää kaiken tuotannon takaisin käyttäjän eteen”, sanoo Liimatainen.

”En odota, että työni korvaa vaatetehtaat kokonaan, mutta se auttaa lisäämään avoimuutta ja osoittamaan ihmisille, että tällä alalla on toinenkin tapa tehdä asioita.”

***

Suomi esittelee näyttelynsä Everyday Experiments Milanon 22. triennaalissa Italiassa. Näyttelyssä on mukana kaksitoista kokeiluhanketta, joiden parissa ihmiset parhaillaan työskentelevät tehdäkseen elämästään entistä kestävämpää ja yhdenvertaisempaa. Milanon triennaali järjestetään 1.3.–1.9.2019 ja sitä kuratoi Paola Antonelli, arkkitehtuurin ja muotoilun vanhempi kuraattori sekä tutkimus- ja kehitysjohtaja modernin taiteen museossa (MoMA). Broken Nature heijastaa ihmisten ja ympäristön välisiä suhteita kaikilla tasoilla mikrobiomeista kosmokseen kattaen sosiaaliset, kulttuuriset ja luonnolliset ekosysteemit.

Lisätietoa Everyday Experiments -näyttelyn 12 hankkeesta:

22. triennaali, Broken Nature: