���ʵ���

Aalto-yliopiston emeritusprofessori Unto K. Laine on tutkinut revontuliin liittyviä ääniä jo vuosituhannen alusta lähtien.

Vuonna 2016 Laine julkaisi artikkelin, jossa revontulten aikana kuuluva räiske ja rätinä yhdistettiin Ilmatieteen laitoksen mittaamiin lämpötilaprofiileihin. Sen lisäksi, että aineisto osoitti revontuliin liittyvän toisinaan ääniä, se tuki Laineen teoriaa, jonka mukaan äänet johtuvat sähköpurkauksista inversiokerroksessa, joka sijaitsee noin 70 metrin korkeudessa maanpinnasta.

Laineen uusimmat äänitallenteet osoittavat, että ilmiö on paljon yleisempi kuin mitä on aiemmin uskottu ja se esiintyy myös ilman näkyviä revontulia.

”Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan revontuliäänet ovat erittäin harvinaisia ja vaativat esiintyäkseen poikkeuksellisen kirkkaita ja voimakkaita revontulia”, Laine sanoo.

Laina nauhoitti äänet yöaikaan, lähellä Fiskarsin kylää. Vaikka revontulia ei silloin näkynyt, Laine sai talteen satoja äänitapahtumia, jotka saattoivat liittyä revontuliin. Kun hän vertasi tallenteita Ilmatieteen laitoksen geomagneettisen aktiivisuuden mittauksiin, korrelaatio oli vahva: kaikki 60 voimakkainta äänitapahtumaa liittyivät geomagneettisen kentän muutoksiin.

”Omista mittauksistani riippumattomien geomagneettisten mittausten avulla on mahdollista ennustaa 90 prosentin tarkkuudella, milloin revontuliääniä esiintyy äänityksissäni”, Laine sanoo.

Äänten kuuluminen ilman näkyviä revontulia yllätti Laineenkin.

”Äänet ovat siis paljon yleisempiä kuin kukaan on tullut ajatelleeksikaan. Kun niitä kuuluu ilman näkyviä revontulia, ihmiset ajattelevat, että jää siellä vain paukkuu, tai että ääni on lähtöisin koirasta tai jostakin muusta eläimestä”, hän sanoo.

Laineen havaintoja esiteltiin 11. toukokuuta EUROREGIO/BNAM2022 Joint Acoustics Conference -konferenssissa Aalborgissa Tanskassa.