���ʵ���

Kotimaiset talousmediat riehaantuivat helmikuun lopulla, kun suomalainen IQM kertoi historiallisesta  – ensimmäisenä eurooppalaisena kvanttitietokoneyrityksenä. Riemua uutisesta riitti myös Otaniemessä, sillä vuonna 2018 perustetun yhtiön listautuminen voi tarkoittaa Aalto-yliopistolle omistuksen realisoitumista miljoonien eurojen arvosta.

Kyse ei kuitenkaan ole onnenkantamoisesta tai vain yksittäisestä menestystarinasta. Se on seurausta paitsi pitkäjänteisestä tutkimuksesta, myös tietoisesti rakennetusta kaupallistamisstrategiasta, muistuttaa Aalto-yliopiston talousjohtaja Marianna Bom. 

”Tämä on olennainen osa kaltaisemme tutkimus- ja innovaatioyliopiston toimintaa. Jos haluamme, että pääosin veronmaksajien rahoittamasta tutkimuksesta syntyy innovaatioita koko yhteiskunnan hyödyksi, tarvitsemme toimivan ja jouhevan mekanismin, jolla teknologia siirretään yrityksiin”, Bom toteaa.

Tällöin yliopisto siirtää patentit tai muun teknologian perustettuun yritykseen ja saa vastineeksi omistusosuuden, tyypillisesti noin 10–15 prosenttia. Joissain tapauksissa – kuten IQM:n kohdalla – järjestely on toteutettu konvertoitavalla lainalla, joka voidaan myöhemmin muuntaa osakkeiksi.

Siinä tapauksessa, että yritys menestyy, eli se esimerkiksi listautuu pörssiin tai ostetaan, yliopisto luopuu omistuksesta, myy osakkeet ja saa siten rahaa sijoitettavaksi jälleen tutkimukseen. Malli on rakennettu niin, että se on sekä sijoittajaystävällinen että julkisen rahoituksen sääntöjen mukainen. Yliopisto ei jää pitkäaikaiseksi omistajaksi eikä sijoita yhtiöihin lisää pääomaa, Bom muistuttaa.

Yliopisto tai ympäröivä yhteiskunta eivät ole ainoat hyödyn saajat. Kaupallistamismallissa innovaation keksijä tai keksijät saavat noin 40 prosenttia Aallon myyntivoitosta – riippumatta siitä, ovatko he osana kaupallistettua liiketoimintaa.

Kulttuuri, joka palkitsee keksijät

Keskeinen osa Aallon mallia on vahva kannustin innovaatioiden tekijöille, sillä kulujen vähentämisen jälkeen 40 prosenttia myyntivoitosta jaetaan innovaation keksijöille. Myös tämä on Aallon strateginen valinta – monissa yliopistoissa keksijöiden osuus on pienempi tai se lasketaan kenties alhaisemman arvon mukaan.

Onnistumisen hetkellä palkkio voi olla merkittävä: listautumisessa Aallon omistuksen nimellinen arvo voi olla useita miljoonia euroja, mikä tarkoittaa, että listautumisessa keksijöiden osuus voi nousta todella merkittäviin summiin. Bom kokee, että kyse ei ole vain yksittäisistä voitoista, vaan kulttuurista, jossa tutkijoiden saama taloudellinen kannuste kiertää lopulta hyvänä takaisin.

”IQM:n kaltaiset tarinat ovat niin hienoja, ja toivomme tutkijoidemme saavan niistä innostusta keksintöilmoitusten tekemiseen. Tuemme ja kannustamme tutkijoitamme miettimään aktiivisesti, kuinka tutkimus voisi hyödyttää yhteiskuntaa. Se, että yliopisto jakaa keksijöiden kanssa onnistumiset myös taloudellisesti, on tässä mielessä hyvin tärkeää”, Bom mainitsee.

Aalto-yliopiston talousjohtaja pitää tärkeänä myös sitä, että tutkijat, jotka haluavat yritystoiminnan sijaan jatkaa tutkimusurallaan, saavat myös osansa tuotoista: ratkaisevaa on se, että on ollut mukana tekemässä uraauurtavia innovaatioita, vaikkei lähtisikään mukaan yritykseen.

”Olemme ajatelleet sen niin, että myös niillä, jotka jäävät tutkijauralle on yhtä suuri oikeus nauttia innovaation onnistumisesta myös taloudellisesti. Isolla osalla tutkijoista sydän sykkii juuri tutkimukselle, eikä suinkaan yritystoiminnalle”, Bom sanoo.

Kaupallistaminen skaalataan uudelle tasolle

”Näiden avulla pyritään tuplaamaan Aallon innovaatioputkessa olevat aihiot vuoteen 2030 mennessä – esimerkiksi keksintöilmoituksia on noin 150 vuosittain, niiden määrä pyritään saamaan 300:aan, patentit taas nostamaan noin 60:stä yli sataan. Ja kaupallistettavia yrityksiä olisi tavoitteena olla aiempien vuosien 0–5 sijaan jopa 25 vuosittain. Eli hyvin voimakasta kasvua haetaan”, Honkalinna sanoo.

Reilun kahden vuoden aikana Aallosta on nyt kaupallistettu 18 yritystä, joista yksi tehtiin vielä vanhalla mallilla. Kevään 2026 tavoitteena on 5–8 yritystä, jolloin tänä vuonna olisi realistista yltää tavoitteeseen eli kymmeneen.

Mutta jotta kaupallistamismäärässä päästäisiin vuoden 2030 tavoitteeseen eli 25:een, tarvitaan Honkalinnan mukaan muitakin keinoja kuin Business Finlandin Research to Business -rahoitus, joka on käytännössä Suomen ainoa kaupallistamiseen tarkoitettu rahoitus perustutkimuksesta tehtyyn innovaatioon. 

”Siihen on saatu 5 miljoonaa lisää, eli se on nyt 25 miljoonaa. Tätä pyritään yhä aktiivisesti nostamaan”, Honkalinna sanoo.

Lottokuponki sisään – ja sitten odotellaan

Marianna Bom muistuttaa, että syväteknologiassa on yleensä hyvin pitkät kehityskaaret, ja usein on epävarmaa, onko teknologiassa oikeasti potentiaalia. Muutoinkin epäonnistuminen ei ole vain mahdollista, vaan käytännössä väistämätöntä.

”Joskus me sanomme, että me laitamme jokaiseen yliopiston tutkimuksesta syntyvään yritykseen ikään kuin lottokupongin sisään – sitten vain katsomme, että miten sille käy. Suuri osa yrityksistä ei ehkä säily hengissä, tai jos ne säilyvätkin hengissä, niistä tulee maltillisen kasvun yrityksiä. Mutta sitten sieltä joskus löytyy niitä isoja innovaatioita, jotka oikeasti tuovat murroksen olemassa olevaan yrityskenttään”, Bom sanoo.

Tutkimustyössä pitääkin pystyä epäonnistumaan säännöllisesti, Honkalinna toteaa. Jos välillä yritetään tehdä innovaatioita, jotka lopulta osoittautuvat toimimattomiksi, niin kyseessä on epäonnistumista enemmän oppimiskokemus.

”Niitä täytyy sallia ja ne myös kuuluvat tähän. Mutta samalla voidaan sanoa, että upeita menestystarinoitakaan ei olisi tullut, ellei meillä olisi tällainen yrittämisen ja erehtymisen kulttuuri. Sitä voidaan ruokkia, ja pitää löytyä tilaa ja rahoitusta myös sille, että joskus tehdään täysin villejä ajatuksia”, Honkalinna pohtii.

Hän myös muistuttaa, että yliopiston yritykseen sijoittama lottokuponki on jo maksettu, kun tutkimus on tehty. Olisi siis hänen mukaansa tyhmää jättää niitä Aallon sisään, kun eivät ne siitä varsinaisesti parane.

”Jos normaalisti yhdeksän kymmenestä startupista kaatuu, niin uskon, että meidän kaupallistamilla yrityksillä – taustalla on jo kuitenkin patenttia ja muuta immateriaalioikeutta – on paremmat lähtökohdat selvitä”, Honkalinna jatkaa.

Innovaatioilla yhteistä hyvää julkisista varoista

Kaupallistettavat innovaatiot syntyvät useimmiten veronmaksajien rahoilla maksetusta tutkimuksesta, eli mukana on esimerkiksi ministeriön perusrahoitusta yliopistolle, Suomen Akatemian rahoitusta ja tyypillisesti myös Business Finlandin kautta Research to Business -rahoitusta.

Aallon talousjohtaja Marianna Bom huomauttaa, että yritysten kaupallistamisessa Aalto-yliopiston ensisijainen intressi ei ole raha, vaan se, että tutkimuksesta saataisiin mahdollisimman nopeasti ja jouhevasti ulos innovaatioita, hyödyttämään koko suomalaista yhteiskuntaa.

”Kutsumme tätä “kahden tuloksen (double bottom-line)” -toiminnaksi, eli vaikuttavuus edellä, mutta unohtamatta tietenkään taloudellista puolta”, Bom sanoo.

Sekä Bom että Honkalinna muistuttavat, että kaupallistaminen onnistuu vain, jos ympärille löytyy sitoutunut ja osaava tiimi, jolla on myös teknologiaosaamista sekä halua viedä keksintö markkinoille.

”Aallon näkökulmastahan patentti on arvoton, jos innovaation ympärille ei synny yritystä, jossa ovat mukana teknologian kehittäneet ihmiset. Ilman heitä patentilla ei ole meille mitään arvoa”, Bom tähdentää. 

Honkalinna puolestaan näkee yliopistomaailman niin, että professorit ovat kuin moottoreita, jotka keksivät, kehittävät ja auttavat innovaatioiden syntymisessä. Heidän lisäkseen tarvitaan myös osaajia, jotka polttoaineena lähtevät koneistoon viemään innovaatioita ulos yliopistosta.

”Ja juuri tämän tyyppisestä osaamisesta ja intohimosta syntyvät ne aivan uudenlaiset klusterit, kuten vaikkapa kvantti- ja avaruusteknologian ympärille on käynyt”, Honkalinna jatkaa.

Otaniemi on positiivisen energian paikka

Suomi on spinoffien kaupallistamisessakin kulkenut pitkään Ruotsin perässä – Honkalinnan mukaan jopa kymmenen vuotta – mutta hän näkee meidän nyt olevan suuren muutoksen kynnyksellä. Tästä kiitos kuuluu heijastusvaikutukselle (spillover effect): meillä on jo nyt merkittävä määrä menestyneitä yrittäjiä, jotka haluavat esimerkiksi mentoroimalla ja investoimalla vaikuttaa ekosysteemiin; haluavat vaikuttaa siihen, että täällä muutkin menestyvät paremmin.

”Meillä on ihan peloton sukupolvi tulossa, ja mukana on vielä sellainen osaajajoukko, joka pystyy jakamaan startup-osaamistaan ja neuvoa, miten tehdään aggressiivisesti kasvavia ja skaalautuvia yrityksiä – kaikilla mahdollisilla aloilla, ei pelkästään syväteknologian”, Honkalinna painottaa.

Aalto-yliopistosta sekä sen edeltäjästä Teknillisestä korkeakoulusta on historian saatossa tehty yli 140 teknologian siirtoa. Niistä on syntynyt muun muassa Relexin tai Blueforsin kaltaisia yrityksiä – ja vastaavia tarinoita tarvitaan nyt lisää.

Honkalinnan mukaan investointeja kohdistetaan aiempaa mieluummin juuri syväteknologiayrityksiin. Aiemmin rahoituksen saaminen oli vaikeampaa, esimerkiksi suurten sijoitussummien ja pitkän irtautumisnäkymän takia.

”Jotta Suomessa saadaan talouskasvu todella käyntiin, tarvitsemme lisää IQMn kaltaisia syväteknologiayrityksiä. Aallossa pystytään luomaan kokonaan uusia teollisuusaloja – eikä niitä olisi syntynyt ilman upeita tutkijoitamme,”, Honkalinna pohtii.

Hänen mukaansa on yhä selvempää, että Suomen seuraava kasvuloikka syntyy nimenomaan uusista syväteknologiainnovaatioista, ja niiden merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Seuraavaa läpimurron tekevää alaa Anu Honkalinna ei kuitenkaan lähde ennustamaan. Hän kuitenkin painottaa, että todella murroksellisia teknologioita on jo nyt tuloillaan: esimerkiksi ICEYEn sateliitit, Willon langattoman lataamisen ratkaisut, NPHarvestin teknologia jäteveden käsittelyyn, tai vaikkapa Agate Sensorsin anturi-innovaatiot.

Honkalinnan mukaan onkin täysin realistista odottaa, että Otaniemestä löytyy 5–10 vuoden päästä maailmanlaajuisesti merkittävä syväteknologiakeskus, mistä syntyy maailmanluokan tutkimusta, jota pystytään kääntämään myös huippuluokan yrittäjyydeksi. Sitä kautta voidaan myös houkutella lisää huippututkijoita ja -yrittäjiä.

”Uusien osaajien avulla kasvatetaan entisestään tätä meidän aktiivista ekosysteemiämme, joka on koko Suomen kannalta erittäin positiivisen energian paikka – meillä on juuri nyt älyttömän hieno mahdollisuus täällä Otaniemessä”, Honkalinna uskoo.