���ʵ���

Kuinka monta kolikkoa mahtuu sivuamaan yhtä kolikkoa, tai montako koripalloa voi “suukottaa” yhtä koripalloa? Tämä hupaisalta kuulostava kysymys on osa kuuluisaa sivuamislukuna tunnettua ongelmaa (engl. kissing number), joka muuttuu lähes yliluonnollisen vaikeaksi korkeammissa ulottuvuuksissa. Vaikeudestaan huolimatta vastaavantyyppisillä ongelmilla on myös varsin arkisia sovelluksia, esimerkiksi mobiiliviestinnässä ja satelliittinavigoinnissa. 

Pulma onkin kiehtonut mieliä jo vuosisatoja: kuulut matemaatikot Isaac Newton ja David Gregory kiistelivät vuonna 1694 siitä, kuinka monta samankokoista palloa voi koskettaa yhtä keskuspalloa kolmiulotteisessa avaruudessa. Newton oli tuolloin oikeassa väittäessään, että enimmäismäärä on 12, kun Gregory uskoi virheellisesti, että se olisi 13. Kolmannen ulottuvuuden sivuamisluku todistettiin virallisesti kuitenkin vasta 1950-luvulla. 

”Joissakin ulottuvuuksissa alarajat näyttävät vieläkin heikoilta, esimerkiksi uskon, että ulottuvuudessa 11 alarajaa voidaan nostaa selvästi yli 600:n”, Ganzhinov sanoo. 

Ganzhinovin väitöskirjan ohjaaja, professori Patric Östergård luottaa hänen kykyihinsä – ainakin yli tekoälyn: 

”Vaikka tekoäly pystyy hämmästyttäviin asioihin, se ei suinkaan ole kaikkivoipa. Tilanne saattaa hyvinkin kääntyä vielä Mikhailin eduksi myös ulottuvuudessa 11.” 

Vastikään tohtoriksi väitellyt Ganzhinov haluaa itse kuitenkin huomauttaa, että yhdysvaltalaisen huippuyliopisto MIT:n professori Henry Cohn sekä tutkija Anqi Li ovat julkaisemassa , jossa sivuamisluvun alarajaa on onnistuttu nostamaan ulottuvuuksissa 17–21. Näissäkin ulottuvuuksissa edelliset tulokset ovat yli 50 vuoden takaa. Parannukset on saatu aikaan löytämällä ”aukkoja” joistakin aiemmin tunnetuista konfiguraatioista, joihin ylimääräiset pallot on voitu sijoittaa. 

”Tulokseni ovat osa tätä viimeaikaista kehitystä”, Ganzhinov toteaakin vaatimattomasti. 

Mikhail Ganzhinovin väitöskirja tarkastettiin lokakuun alussa. Se on luettavissa täällä: .